Memories

Vilma Stadissa

Maailman tärkeimmät ystäväiset <3

Näin uuden vuoden kolkutellessa ovelle tulee varmaan yhden jos toisenkin kelailtua kulunutta vuotta. Itseni ainakin tulee. Mitä on tullut koettua, keheen on tullut tutustuttua, mitä on tullut möhlittyä ja mitkä mahtavat hetket taas pysyy muistin sopukoissa ikuisesti, kuinka on muuttunut ihmisenä kuluneen vuoden aikana.
Uusi vuosi tulee aina salakavalasti nurkan takaa, aina sitä yllättyy kuinka kulunut vuosi on vierähtänyt nopeasti, eikö vasta ollutkin tammikuu?! Muistan tehneeni muutama vuosi takaperin eräästä blogista kyselyn joka koski omaa kulunutta vuottasi, jossa voit summata koko vuoden ja miettiä tulevaa vuotta. Kun taas uusi vuosi on kohta täällä, kaivoin tuon saman kyselyn blogin perukoilta ja päätinkin sen nyt julkaista omassa blogissani, se on erittäin helppo tapa summata vuosi yhteen ja muistella niitä hyviä ja vähän vähemmän hyviä hetkiä mitä tähän vuoteen on kuulunut. Kokeile edes!

Laatu aikaa Sannan kanssa mökillä kesällä

Parhaimpia hetkiä möksällä viime kesällä

Nyt kun vuosi on lähestulkoon vierähtänyt, lueskelen eräältä sivustolta vuosi horoskooppiani, en tiedä voiko mikään pitää niin paikkaansa kun minun kohdallani horoskooppi merkkini 2013vuoden ennustukset. Kuten horoskooppinikin sanoi itselleni vuosi oli oikea muutosten vuosi. Muutokset saivat alkunsa 2012 loppupuolella kun ajoin Minilläni ulos motarilta, toisen kerran kotini lähistöllä. Sekä minä ja Mini säilyimme naarmuitta, mutta jokin mielessäni kolahti; kolmannella kerralla en olisi enää yhtä onnekas. Niimpä aivan ihana työkaverini Mia patisti minua hommaamaan kämpän Helsingistä ja saikin hommattua minulle aivan ihanan yksiön, en ikinä voi olla kiitollisempi sulle Mimi <3 Tammikuussa pakkasimme automme ja lähdimme tavarani takarontissa kohti Iso-Robaa johon kotiuduin paremmin kun hyvin ihanaan yksiööni. Kolme vuotta olivat hujahteneet ohi ja keväällä valmistuin Ravintolakoulu Perhosta. Valmistumista seurasikin ikimuistoiset valmistujais-juhlat kotona  kaikkien tärkeimpien ihmisten kanssa Hämeenlinnassa, josta en voi ikinä kiittää tarpeeksi Sasua ja Ernoa. 

Alkuvuodesta suunnitelmat olivat täysin avoinna, enkä tiennyt mitä haluaisin tehdä kesällä tai syksyllä. Pieni unelma kyti takaraivossani matkustamisesta. Niimpä Petran kanssa nautitun pitkän ja aina yhtä mahtavan Chef&Sommelier illallisen jälkeisenä helmikuisena päivänä Petran rohkaisemana päätin lähteä käymään Kilroyllä. Sielä istahdin ensimmäisen pöydän ääreen jonka toisella puolella oli Kuopion murretta vääntävä Tuukka. Kysymykset joita en ollut edes miettinyt tulivat Tuukan suusta kuin liukuhihnalta. Mihin haluat mennä, milloin lähdet, kauan aijot olla matkalla, millon varataan lennot. Tällöin en ollut vielä kertonut aikeistani vanhemmille, suurimpana syynä varmasti se, etten koskaan ollut itsekkään vakavasti edes ajatellut lähteväni mihinkään joten en viitsinyt hölmöjä suunnitelmia paljastaa, koska eivät ne kuitenkaan koskaan toteutuisi. Eihän kukaan 19-vuotias lähde yksin maailmanympäri matkalle!? Töihinhän sitä mennä pitäs! Ei mennyt kuitenkaan kuin muutama miittinki Tuukan kanssa ja parin kuukauden päästä säästötilini oli astetta köyhempi, mutta taskustani pilkottivat maailmanympäri lentoliput. Lähestulkoon huomaamatta, sen enempää miettimättä sinetöin seuraavan vajaa vuoden suunnitelmani. Ja näin ihmisenä joka menee aika pitkälti perstuntumalla ilman suunnitelman häivää, tuntuu tuo aika ikuisuudelta. Varsinkin nyt, kun 9 kk matka tuleekin muuttumaan 1,5vuoden reissuksi. 

Sasu ja Erno

Petra ihananinen <3

Koskaan ei täydy sanoa ei koskaan, sen opin viimeistään tänä vuonna, koska taisi olla helmikuun loppua, kun puhelimeni soi ja sen toisessa päässä oli itse herra Välimäki. Vaikka kuinka viime vuonna oli vannottu, etten tekisi ainuttakaan burgeria työkseni enää koskaan, ei mennyt kauaa kun rustasin nimeni sopimukseen ja toinen kesäni Midhillissä oli sinetöity. Hetken kuluttua rupesin työskentelemään keittiössä vuoropäällikkönä. Kesä oli ihan huikea ja opettavainen. Hieman takaraivossa koko ajan raksutti, ettei alkuperästä, kaiken alkuun laittanutta viime vuoden porukkaa mikään voita. Mutta menneisyyttähän ei voi toistaa. Nyt kun katson kesää taaksepäin olen kiitollinen siitä, kaikesta mitä opin, mutta tajuan myös kuinka typerä olin, kuinka purin vitutuksen ja liian vähän nukutut unet aivan vääriin ihmisiin, mutta stressin lievittämiseksi olihan minulle varattu matka joka koitti kuin kreivin aikaan.  Mutta kuten aina, on monia asioita jota tekisi toiste jos nyt voisi palata menneisyyteen.

Koskaan en ole sanonut töille ei, en oikeasti koskaan, niimpä kesän lopun lähestyessä tein päätöksen viettää viimeisen kuukauden perheeni ja ystävieni kanssa Hämeenlinnassa ja Tampereella töiden sijasta. Päässäni pyöri jatkuvasti kysymyksiä; teinkö väärän päätöksen? Ei töille kuulu sanoa ei! Kadunko tätä jälkeenpäin? Munhan piti haalia rahaa kasaan, eikä chillata kuukautta ennen kun lähen maailmanympäri matkalle?! 

Mutta en olisi voinut tehdä oikeammin. Varsinkin nyt täällä Sydneyssä yksin haahuillessa on ruvennut tajuamaan perheen ja ystävien merkitystä. En tiedä mitä tekisin ilman, että tietäisin, että mulla on perhe ja ystävät jota voin ikävöidä, ketkä ovat siellä edelleen kun tulen takaisin. Tässä maailmassa ei ole mitään tärkeämpää kuin ne ihmiset jotka merkitsevät. 

Äitin, iskän ja Iidan joulupaketti saapu juuri
sopivasti päivää ennen jouluaattoa <3

Tulevalta vuodelta toivon paljon uusia kavereita, upeita kokemuksia, kasvattavia kokemuksia, paljon uutta nähtävää sekä Australian, että loppuvuodesta Uuden-Seelannin puolella. Toivon myös oppivani jälleen lisää itsestäni ja kun palaan takaisin Suomeen (näiden suunnitelmien mukaan 2015 maaliskuun puolessavälissä), osaisin olla jokaisesta elämäni sekunnista kiitollinen, elämän haurauden on tajunnut paremmin vasta viime aikoina kun kaksi kaverini kaveria on aivan lähi aikoina kuollut erittäin nuorina, aivan yhtäkkiä… Yhtäkään sekuntia ei tule ottaa itsestäänselvyytenä!  Käyttää jokaisen sekunnin kuin se olisi viimeiseni, stressaamatta, murehtimatta ja kuluttamatta energiaani turhiin, negatiivisiin ajatuksiin ja asioihin. Tehdä sitä mitä unelmoin, sitä mitä oikeasti haluan. Moni on sanonut, että näytän paljon pirtemmältä, iloisemmalta kaikissa reissu kuvissani, tottakai, täällä oman terveyden merkityksen, sen arvon tajuaa uudella tavalla. Tämä reissu on aikaa itselleni, itselleni jota en ole huoltanut pitkään pitkään aikaan ja aina katsonut hyvinvointiani läpi sormien, aina pitäisi löytää aikaa itsellensä, aikaa sekä fyysisen, että henkisen itsensä huoltamiseen.

Luovuus käytössä, päätettiin Iidan kanssa kesällä
yhteistuumin maalata tollanen lakana ennen ku lähin tänne

                                                                             

Jouluaatto aamun aamupalaa; acai-mysli-
banaani-mansikka kulho

Uuden vuoden lähestyessä en voinut olla katsomatta jälleen sadatta kertaa New Years Eve-elokuvaa. Tämä lausahdus tuli elokuvassa eräältä päähenkilöltä, ja se laittaa mielestäni Uuden vuoden hyvin yhtiin kansiin. 

Ovi Soda Factoryyn, mahtava baari! 

Sometimes it feels like there are so many things in this world we can't control. Earthquakes, floods, reality shows... But it's important to remember the things that we can. Like forgiveness, second chances, fresh starts... Because the one thing that turns the world from the longing place to a beautiful place... is love. Love and any of its forms. Love gives us hope... Hope for the New Year. That's what New Year's Eve is to me. Hope and a great party!

Iloinen joulun viettäjä 

Tämän lainauksen merkeissä (pipareiden, homejuuston lanttulaatikon ja lihapullien syönnin ja glökin juonnin ohessa), toivotan lämmintä Joulua ja säihkyvää Uutta vuotta ihan kaikille ihmisille, olitte sitten Suomessa, ulkomailla, missä tahansa. Antakaa anteeksi, aloittakaa puhtaalta pöydältä, toteuttakaa unelmianne ja ennen kaikkea muistakaa perheitänne ja kaikkia rakkaita ihmisiä ympärillänne, onhan Joulu perhejuhla! 

Ylläksellä Marjaanan kanssa laskemassa talvella 

Ylläs! 

If you can dream it, you can do it! 



Ja näin lopuksi ota hetki aikaa miettiä mennyttä vuotta ja vastaile näihin kysymyksiin, joko vaan päässäsi tai ihan kirjallisesti!









1. Mitä olet oppinut tänä vuonna, mitä haluat opetella ensi vuonna?

2. Mitkä ovat kaksi pahinta vastoinkäymistä tänä vuonna, mitä opit niistä? 

3. Mitkä ovat kolme parhainta muistoa tältä vuodelta, miksi? 

4.  Mitä ongelmaa olet miettinyt liikaa, mitä vältellyt ja miten toimit ensi vuonna erilailla?

5. Mikä tänä vuonna meni toisin kun kuvittelit?

6. Oletko tehnyt tänä vuonna jotain josta voisit saada pysyvän tradition? 

7. Kenelle olet ollut avuksi/iloksi/tueksi tänä vuonna?

8. Mikä on auttanut sinua tänä vuonna jaksamaan ja voimaan hyvin? Miten pidät huolta itsestäsi ensi vuonna?

9. Mikä on vienyt erityisesti energiaa ja saanut sinut voimaan huonosti, mitä teet ettei näin käy ensi vuonna? 

10. Koska olet ollut onnellisin tänä vuonna?

11. Miten olet muuttunut tänä vuonna ihmisenä, onko suunta hyvä vai huono? 

12. Mitkä kolme tavoitetta aijot toteuttaa ensi vuonna, miksi valitsit nämä? Miten ne muuttavat elämääsi?

13. Mistä kaikesta olet kiitollinen tänä vuonna, listaa ainakin 20 asiaa!

14.  Minkä arvosanan antaisit elämllesi tänä vuonna, minkä toivoisit sen olevan ensi vuonna? 

15. Missä olen ollut parhaimmillani tänä vuonna?

16. Missä olen ollut huonoimmillani tänä vuonna?

17. Mikä on ollut kivoin tapa viettää vapaa-aikaa tänä vuonna?

18. Miten olet tehnyt maailmasta paremman paikan ja mitä teet ensi vuonna yhteiseksi hyväksi?

19.  Mitkä haaveeni ja tavoitteeni toteutuivat tänä vuonna? Miten?

20. Mistä olet innostunut ja inspiroitunut tänä vuonna?

21. Mistä olet saanut voimia tänä vuonna? Mistä ammennan voimaa ensi vuonna?

22. Mitä hyvinvointia lisäävää aijot tehdä ensi vuonna joka päivä? Miten pidät siitä kiinni?

23. Mitä tekisit ensi vuonna jos tietäisit ettet voi epäonnistua siinä?

24. Jos sinulla olisi vuosi elinaikaa miten viettäisit sen? 

Only when you go far you realise how true "You have to go far to learn to appreciate what you have near" is…

Otsikko kertoo paljon tämän hetkisistä fiiliksistä. Joulu lähestyy, en ole koskaan ollut mikään järjetön joulu ihminen tai fanaattinen juhlan suhteen, osa syynä varmasti se, että on perheen kanssa tullu Thaimaassa joulut viimesen vuosikymmenen ajan vieteltyä, niin ei koskaan oo tullu perinteinen Suomi-joulu mitenkään erittäin tärkeäksi. Tänä vuonna ääni kellossa on kuitenkin toinen. Olen Sydneyssä, ilman perhettä, ilman ystäviä, välimatkaa Barbadoksella joulua viettävään perheeseeni 16541km (lentomatkana kevyet 21h). Pieni ikävä ei voi olla kolkuttamatta takaraivossa. Eikä ihan pieni. Tiesin, että jos ikävä iskee jossaan vaiheessa, se on jouluna, ja sieltähän se ilmesty. En ikävöi Suomea, ehei, Sydney on liian upea kaupunki siihen, että pystyisin Suomea ikävöimään, aussit ystävällisiä ja rentoja yms, mutta perhe ja kaikki ihanat ystävät. Niitä eivät korvaa upea ympäristö, raha taikka uudet tuttavuudet. Ne ovat korvaamattomia.
Jos vain jollain keinolla pääsisin edes hetkeksi kaikkien tärkeiden ihmisten luokse ja voisin kertoa kuinka tärkeitä he ovat. Sitä kun tulee aivan liian harvoin kerrottua, suomalainen kun pohjimmiltaan on.

Lopputulos ei voi olla kun hyvä
jos yhdistää avocadon, salsan,
uppiksen, ilmakuivatun kinkun ja
hapanjuuren leivotun leivän!

Thaimaassa ja Indoissa ajatukset olivat taasen elinoloissa, siinä kuinka onnellinen on, että on syntynyt Suomeen, jossa asiat ovat niin epätodellisen hyvin verrattuna näihin Aasian maihin. Kuinka on onni, että jokainen Suomessa on siunattu ilmaisella koulutuksella, jota pidetään niin itsestäänselvyytenä, että sitä vähätellään ja arvostetaan aivan liian vähän. Monella muulla tässä maailmassa ei ole samaa etuoikeutta. Kuinka Suomessa opetetaan englantia, niin, että nykysukupolvessa varmasti jokainen ymmärtää edes jonkin verran sitä. Myös turhautuminen iski siitä kuinka länsimaissa valitamme niin täysin turhanpäiväsistä naurettavista asioista, asioista josta tuollapäin maailmaa ei edes osata haaveilla. Koko ensimmäisenä kahtena kuukautena pisin aika jota matkustin yksin taisi olla kaksi viikkoa, joten nyt kun on 4 viikkoa vaeltanut yksin, ei ole voinut välttymättä miettimästä omia tunteitaan ja ajatuksiaan, joten siksi nyt niitä tänne päätin kirjustella. 

Ihania Suomi-herkkuja

Asiat eivät ole kuitenkaan millään tavalla huonosti, ehei, on katto pään päällä -tämänhetkisestä paikasta aijon kuitenkin vuodenvaihteen jälkeen lähteä ja vaihtaa maisemaa- ja juuri sain myös työpaikan ihan mahtavasta ravintolasta, kun rupesi jo epätoivo iskemään etten varmaan koskaan löydä töitä Sydneystä, rupesi mielessä käymässä aikaisemmin Sydneyn jättäminen ja uusiin maisemiin lähteminen. Kaikella oli taas tarkoituksensa ja kuin onnen kantamoisella päädyin töihin Mejico nimiseen meksikolaiseen ravintolaan. Keittiössa on aivan mahtavan lämmin ja hyvä fiilis, vaikka ravintola on aamusta iltaan asti erittäin kiireinen, espanja ja italia raikaa läpi keittiön. Kansallisuuksia löytyykin multikulttuurisesta keittiöstä monelle sormelle. Mesu on Nepalista, kuten pari muutakin kokkia, löytyy perulainen, chileläinen, brasilialainen surffari, kaksi italialaista keittiöapulaista, korealainen, skotti, filippiiniläinen, uudesta-seelannista lisäkseni keittiön ainut nainen, keittiön sous chef, on mukaan eksynyt yksi aussi ja ranskalainenkin, ja tietenkin skandinaviaa edustamassa minä. Kaiken toiminnan lomassa iloinen puheensorina täyttää keittiön kun italialainen opettaa ranskalaiselle italiaa ja minä nepalilaiselle mikä "eggplant" on suomeksi. Säilötyt kaktuspalat saa päällensä tupla leivityksen samalla kun kerron juuri iltavuoroon tullelleelle brasilian edustukselle mitkä ovat perinteisiä suomalaisia ruokia. Seuraavaksi käsittelyyn pääsivät grillatut munakoisot. Henksuruoaksi skotti edustus oli valmistanut älyttömän hyvää Shepard's pieta ja pinaatti salaattia jonka nautiskelimme hiljaisuuden vallitessa öljykanisterien päällä. Kolmelta olikin jo viikon ensimmäinen vuoro pulkassa. Huomenna aamulla taas suuntaa ruosteinen pyöräni minä kyydissään kohti Pitt street 105ttä. Täytyy muuten mainita, että ekaa kertaa elämässäni teen "toimistotyö tunteja" ravintola-alalla; nimittäin tällä viikolla olen joka päivä töissä 8-16.

Sydneyn suomalaiset jonottaa vuokon Suomi-herkkuja

Olen myös yrittäny vähän tutkailla Sydneyssä majailavien suomalaisten toimintoja ja löytänytkin muutaman sivuston jossa Sydneyn suomalaiset ovat yhteydessä ja järjestävät tapahtumia yms. Hirveän Suomiruoka-himon iskettyä kuin joululahjana löysin ilmoituksen seuraavana aamuna pidettävistä suomalaisista joulumarkkinoista. Niimpä sunnuntaiaamuna suuntasin pyörineni itäisen Sydneyn suuntaan, josta löysin Estonia Houselta suomalaisen Vuokon, joka oli asettelemassa pöytäänsä kaikkia suomiherkkuja, immelletystä perunalaatikosta perinteisiin lihapiirakoita. Tosin eivät tuotteet kerenneet kuljetus boxeista pöytään asti kun kaikki kynnelle kyenneet suomalaiset olivat jo haalimassa omaa pussiaan korvapuusteja, aamulla leivottuja lämpimiä ruisleipiä tai karjalanpiirakoita.
Porukoilta tulee myös lisähelpotusta Suominälkään lähipäivinä, koska ilokseni kuulin, että lähti paketti Suomesta Australiaa kohti enkä malta odottaa! Sen verran tiedän, että pyynnöstäni paketti sisältää ainakin glökiä, oijoij. Saa tietenkin nähdä mitä Australian tulli innostaa nyhtämään paketista veke…

There's no market like Paddy's! 

Aika kun liitää kuin siivillä, olen myös ruvennut innolla suunnittelemaan Sydneyn jälkeisiä kuukausia, eniten tällä hetkellä odotan helmikuun 24päivää, jolloin ihanat britti ystäväiseni Katie ja Ollie saapuvat Brisbaneen. Suomi ystävien lisäksi näitä kahta aarretta on ollut ihan älytön ikävä. Ennen kun tutustuin heihin, en tiennyt, että voi parissa viikossa muodostua aikaisemmin täysin tuntemattomista ihmisistä niin hyviä ystäviä. Tuota päivämäärää silmällä pitäen minulla on siis noin kolme viikkoa matkustaa tämä Sydney-Brisbane väli. Kuten ennen reissuun lähtöä sanoin, etten aijo lähteä Ausseista ennen kun oon käyny/ ollut töissä hevos ranchillä. Tätä silmällä pitäen löysinkin Blue Mountainilta hevos ranchin johon backpackerit ovat tervetulleita töihin. Joten saa nyt nähdä. Myös Byron Bayssä Brisbanen lähietäisyydellä aijon ehdottomasti viettää ainakin jonkin aikaa.

Jack Johnson, Kirsikkapiirakka ja
siideri. Ei voi olla kun hyvä yhistelmä!

Sydneyn kalatorilta

Joulut ja uudetvuodet olen töissä -ilotulitukset on kuitenkin tarkoitus mennä tsekkaamaan-,  ei tarvitse sen isompia numeroita tehdä ja sen enempää miettiä kuinka on vuoden perhe-juhlan yksin toisella puolella maapalloa… Innolla odotan kuitenkin tulevia kuukausia, rakastan tätä elämisen helppoutta täällä, ei tarvitse olla kiinni samassa työpaikassa sen pidempää kun haluaa tai jos ei satu tykkäämään jostain paikasta, voi lähteä pois juuri silloin kun haluaa, ilman sen isompaa numeroa. En sano, että samojen vaatteiden käyttäminen päivästä toiseen ja jatkuvasta pesemisestä haalistuneet vaatteet eivät olisi jokseenkin väsyttäviä, mutta olen ollut koko 2,5kuukautta erittäin iloinen siitä ettei ole tarvinnut ostaa mitään, koskaan en ole pahemmin osteskelusta tykännytkään, mutta kun ei osta mitään pitkään aikaan niin on pakko joskus ittensä sinne kauppaan raahata. Niimpä muutama päivä sitten raahasin itteni kauppakeskukseen, jossa koko iltapäivän tuhlasin ihan liikaa ja ostin kaiken mahollisen mitä olen hävittänyt ja ollut tarpeessa, ja koko kroppa puutuneena kaupan ovista kun pääsin ulos huokaisin helpotuksesta. En voi ymmärtää kuinka joku voi nauttia kuluttamisesta, vaatteiden ja kaiken materian ostamisesta! En ole sitten Suomesta lähdön jälkeen kertaakaan tuntenut itseäni yhtä turraksi ja kärttyisäksi. Ei ihme vaikka meidän länsimaisessa kulutus kulttuurissa ihmiset ovat stressaantuneita ja ahdistuneita!
Simple is the best! 

Sydney, Sydney, Sydney....

Chilling at Hyde Park

The city

Viikko sitten maanantaina vaivaisen 16 tunnin matkustamisen jälkeen tömähtivät lentokoneen renkaat vihdoin aurinkoisen Sydneyn lentokentän kiitoradalle. Tunnin odottelun ja etsiskelyn jälkeen pääsin vihdoinkin hyppäämään minibussiin joka minut kuljetti Sydneyn keskustan sykkeeseen, Wake up! -hostelliin. Asettauduttuani dormi huoneeseeni päätin lähteä karistamaan parin tunnin lentokone unien jälkeistä väsymystä kävelemällä ympäri kaupunkia. Ja niin kävelinkin. Melkein 6 tuntia nimittäin, pienellä tauolla yhdestä lukuisista Sydneyn puistoista torkkuen. Kävelin aina Darling Harbourista Sydney Bridgelle ja kuuluisalle Oopperatalolle, Hyde puiston kautta takaisin keskustan vilskeeseen.

Bondi Beach

Ensimmäinen aamu Sydneyssä alkoi auringon paistaessa kirkkaan sinisellä taivaalla. Täytettyäni kurnivan vatsani jättiläismäisellä kulholla tuoreita hedelmiä ja herkullista jugurttia, suuntasin Wake upin alakertaan Kilroylta varanneille tarkoitetulle infolle. Jälkeenpäin olen erittäin iloinen, että kuuluivat kaikki nämä aina aussi sim-kortin aktivoinnista

pankkitilin perustamiseen Kilroy- pakettiin, koska olisi ilman tehokasta ohjeistusta mennyt aikaa varmasti huomattavasti enemmän. Päätin lähteä hienon ilman kunniaksi tutustumaan maailmankuuluun Bondi Beachiin. Jättimäinen valkoinen kaistale erottuikin jo pitkälle kun bussilla saavuin kaupunginosaan. Rannalla aallot riuhtoivat surffareita ja tuuli lennätti kevyttä valkoista hiekkaa aurinkoa palvovien turistien päälle. Tällä jättimäisellä rannalla totisesti löytyy puuhaa ehkä maailman kuuluisimmille life guardeilla! 

Ainakin on mahtavat maisemat hautausmaalle!

Pienoiselta kujalta löysin aivan ihanan luomuruoka- kaupan josta bongasin ihan liian hyvän näkösen kunnon vuoka ruisleivän (tosin kammottavalla 8,5dollarin hinnalla eli n. 5,5euroa) . Kun olin kassalla iloisena ruisleipä kainalossa ja askelta lähempänä tyydyttynyttä ruisleivän himoa, muistin, ettei tililläni ole senttiäkään rahaa enkä aamulla ollut muistanut toiselta tililtäni laittaa rahaa korttitililleni. Se siitä ruisleivästä sitten.... Hieman murtuneena faktasta, etten voisi rannan herkkuja nautiskella lähdin paahtamaan itseäni rannalle miljoonan muun joukkoon. 

Hieman epäonnistuneen Bondi visiitin jälkeen päätin, että aijon ehdottomasti vierailla täällä surffareiden ja luomuruoan mekassa toiste. Fiilis oli aivan erikuin kaupungin keskustassa, jossa kiireiset uraihmiset salkut kainaloissa ja puvut päällä paahtavat ympäri kaupunkia. Bondilla meininki on rento ja hidas, pronssin väriset surffarit ja uteliaat turistit täyttävät kadut, jotka ovat täynnä luomuruokaan keskittyneitä ravintoloita tai rannan parhaita mereneläviä mainostavia kuppiloita. 

Jossain Congeen ja Bondin välimaastoissa

Toinen päivä valkeni hieman pilvisempänä, jälleen ähkyssä kulhollisesta tuoreita hedelmiä suuntana olisi Bondi. Tällä kertaa ei yksin, vaan 30 muun travellerin kanssa. Wake up! hostel järjestää jokaisena keskiviikkona "ilmaisia" rantakävelyitä jotka alkavat pohjoisemmasta Congee beachistä ja päättyy muutaman tunnin upeilla jylhillä kallioilla meren vierellä käveltyä Bondi beachille. Matkalla ohitimme mitä hurjimman näkösiä surffibreakkejä ja lukuisia pikkuruisia valkohiekkaisia rantoja. Maisemat totisesti olivat upeat. Matkan varrella tuli jälleen kerran jaettua matkatarinaansa monien ihmisten kanssa. Oli jenkkejä, kanadalaisia, norjalaisia, irlantilaisia.... Kävelyn jälkeen oli tunti aikaa käydä tsekkailemassa Bondilla ennen kaupunkiin takaisin paluuta. Menimme norjalaisen tytön kanssa salaatti baariin, jossa itse otin aivan super herkullisen kulhollisen lämmintä ruskeaa riisiä, jonka kanssa tarjottiin falafel pyöryköitä (oi kuinka rakastankaan näitä pieniä kasvispalleroita, nam!), grillattua halloumia, pavun ituja, paprikaa ja kurkkua. 

Kaunis, boheemi Newtown

Lounaan jälkeen suuntasin pikkuruiseen kirjakauppa-kahvilaan nimeltään Gertrude &Alice, josta olin jo aijemmin lukenut. Harmikseni minulla ei ollut tällä kertaa aikaa jäädä nautiskelemaan kahvilan herkuista, mutta mukaani lähti kauniissa paperi pussissa uutta luettavaa, nimittäin A Thousand Splendid Suns. 

Perjantaihin mennessä (joka oli viimeinen päiväni Wake up! hostellissa) olin kehittänyt jo jonkinlaisen rutiinin, iltäpäivällä söin lounasta tai vietin lukuhetkeä jossain Sydneyn keskustan lukuisista kauniista puistoista, auringon paahtaessa kuumana, mutta merituulen mukavasti viilentäessä, aamulla kävin tutustumassa erinäisissä Sydneyn keskustan kaupungisosissa, illalla kävin aistimassa Sydneyn iltatunnelmaa syömällä jossain lukuisista pubeista tai aasialaisravintoloista (yleensä halvimmista mitä löytyi). 

Tunnelmaa Surry Hillsistä

Rannalla kun riittää kokoa niin rantavahdit ajelee
tälläsillä peleillä

Keskiviikkona rupesin miettimään mikä olisi seuraava liikkeeni majoituspaikan suhteen; olisiko fiksuinta metsästää vaan vuokrakämppä mahdollisimman nopeasti vaiko siirtyä toiseen, halvempaan hostelliin. Kuin onnen kantamoisena pääsin katsomaan yhtä asuntoa jonka olin bongannut gumtreestä(sivusto josta löytyy kaikkeea töistä asuntoihin ja polkupyöriin). Torstai illan mietin mitä teen, koska en viitsinyt samantien sanoa ottavani huonetta, vaikka kuinka kämpästä tykkäsin, mutta olihan se vasta toinen kämppä jota olin käynyt katsomassa. Illalla kuitenkin lähetin viestin kämpän omistajalle Willille, että ottaisin huoneen. Niimpä perjantai iltana muutin Darling Harbouria vastapäätä olevalle alueelle, Pyrmontiin. Alue on yksi Sydneyn kalleimmista ja turvallisimmista, siksi koinkin hyväksi diiliksi huoneen jonka sain paremmalla hinnalla kun monelta muulta alueelta olisin saanut. Kämppä on tosi vanha ja pelkistetty, mutta siinä on ehdottomasti charmia ja pieni rantatalon fiilis. Huoneeni on aivan ihanan pelkistetty ja valoinen. Yksi kokonainen seinä on ikkunaa, jota saa avattua ja pienelle katolle voi Willin mukaan kuulemma myös mennä istuskelemaan tms. 

Vihdoinkin pääsin ostamaan omat ostokseni! 

Ihana, valoisa makuuhuoneeni

Perjantain iltana lähdimme Willin sekä talon kolmannen asukkaan, Buffalosta, New Yorkista kotoisin olevan 24vuotiaan Sarahin kanssa











Willin johdolla erääseen puistoon ihailemaan Sydneyn upeutta. Iltapalaa Subwaysta haettua kävelimme korkealle nyppylälle, josta pääsimme ihailemaan Sydney Bridgeä joka loisti pimeässä valaistuna upeasti. Myös kaupunkin toisen puolen siluetta oli pimeässä älyttömän kaunis. 

Grille'd:in brgr, kyllä maistu

Loppu viikko menikin töitä metsästäessä ja talon tavoille totutellessa. Tänään sain jopa jo rinkkanikin purettua ja aseteltua vaatteeni henkareihin ja kirjat laatikoihin. En oo luvattoman pitkään aikaan käynyt leffassa ja päätinkin eilen, että kovista hinnoista huolimatta menisin katsomaan Hunger Games II-osan maailman suurimpaan IMAX- teatteriin. Will oli aikaisemmin maininnut, että jos syöt Darling Harbourissa sijaitsevassa Grill'd tai MadMex ravintoloissa saat voucherin jolla pääset leffaan 21dollarilla. Eli siis kun otin 11.5dollarin burgerin, sain safkan ja leffalipun 33dollarilla, kun suoraa teatterista ostaessa pelkkä lippu maksaa hurjat 32dollaria (n. 21euroa). Eli käytännössä saa safkan ilmaiseksi. Mutta voin kertoa, että kokemus oli ehdottomasti jokaisen sentin arvoinen! Äänentoisto ja kuvan laatu olivat aivan eri luokkaa kun muissa teattereissa... Ei tarvinnut 3Dtä tuntiakseen, että hahmot hyppivät nenällesi.  

Ihanainen pyöräni

Ei ihan heti tulis välttämättä mieleen yhdistää
perunalastuja jäätelöön?

Tänään olen jokseenkin päättömästi ajellut kaupunkia uudella ihanalla pyörälläni ympäriinsä. Ensimmäiset kunnon koti kokkailutkin tein kun edellispäivänä Farmers marketista ostamistani raaka-aineista väänsin pelkästään suolan ja sitruunan maustamana huippu lounaan; oli mukana broiskun reisilihaa, lehtikaalia, porkkanaa, vihreitä papuja, ituja ja sen kanssa kasa ruskea riisi quinoa sekoitusta. 

Työn metsästys on edelleen käynnissä ja sormet ristissä toivon parasta. On eläminen täällä sen verran kallista, että ei sitä kauaa sinnitellä näillä rahoilla... 

Viikon aikana olen kerennyt tykästymään Sydneyyn syvästi. Kaupunki on hyvällä tavalla täysin erilainen kun kuvittelin. Mikä eniten tänne tullessa yllätti on se kuinka jumalattoman vihreä voi yksi suuri kaupunki olla! Joka nurkassa on puisto, jos ei ole puistoa niin ainakin on tienlaitoja varjostamassa rivistöt puita. Siitä huolimatta, että kaupungis keskusta onkin business aluetta ja suurin osa jengistä kävelee salkut kainaloissa ja puvut päällä, on kaupungissa tosi rento meininki eikä yhtään kiireinen tai pakko juosta ku muutkin juoksee-fiilistä. Myös se kuinka ystävällisiä kaikki ihmiset täällä ovat on aivan mahtavaa. En ole yhtäkään happama naamaista ihmistä täällä nähnyt, ihmiset ovat aina valmiita auttamaan. Lähes jokaisen aussi englantia vääntävän paikallisen lauseet loppuvat "No worries, mate" lausahdukseen. 

Xmas is here!

Yksi hämmentävä asia mielestäni on aasialaisten järjetön määrä. Aluksi tuntui, ettei länsimaalais kasvoisia tuntunut olevan missään! Sitäkin hämmentävämpää on se kuinka aasialais taustaiset ihmiset vääntävät täyttä aussienglantia! 

Mutta vihdoinkin saan kävellä rauhassa, ilman, että kukaan ihmettelee vaaleita hiuksiani tai haluaa kuvaan kanssani. 

Hintataso jos vertaa euroihin niin on varmasti jonkun verran halvempaa, ainakin ruokakaupuoissa raaka-aineet. Tosin täällä jotkut aivan hämmentävät asiat kuten mango -2,99dollaria/kg, ovat älyttömän halpoja, kun taas esimerkiksi maito- n. 3-5dollaria/litra, on huikean kallista. Taikka Cokis joka maksaa puoli litraa 4,5dollaria eli 3euroa. Tietenkin kaikki hinnat tuntuvat karmeen korkeilta sen jälkeen kun on kaksi kuukautta maksanut jokaisesta ruoasta maksimissaan 3euroa... 

City from Hyde Park

Kaiken kaikkiaan Sydney on täynnä tekemistä ja näkemistä, aina jossain tapahtuu, joko jokin suuri tapahtuma kokoaa ihmiset yhteen taikka sitten upea ääninen katulaulaja laittaa ohikulkiat hiljaiseksi tulkinnoillaan. 

What a Wonderful world!