torstai 31. lokakuuta 2013

Sometimes there is now words, only photos...

Pelkkää hymyä ensimmäisen sukelluksen
jälkeen
Hieman kuljetuksesta kärsinyt, takakansi lähti jo, etukansi vielä
puoliks kiinni 
Kaikki valmiina pinnan alle!

Katien ja Ollien viimeistä iltaa Taolla juhlistettiin
Porto Bellossa
Antipastoja jaettavaksi

Sairee Beach
Lotus Barissa viimeistä iltaa
Katariina ja Laura
Phoenix diversilta 

Yöjuna 

Chumpornin satama

Bangkokin rautatieasema 









keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Goodbyes are always hard, even when you know they are not the final ones...

30.10.13

Hyvästit ovat aina vaikeita, haikeita, hieman kitkeriäkin. Tällä kertaa hyvästit sanottiin eilen jo Katielle sekä Ollielle, tänään vuorossa ovat Phoenix diversin jengi sekä melkein kodiksi muotoutunut ihana pikkuruinen Koh Tao. Parin päivän päästä hyvästit heitetään koko Thaimaalle ja siirrytään uusiin kuvioihin Balille. Vaikka tiedän, ettei mikään tämän kertaisista hyvästeistä ole lopullisia vaan tulen palaamaan Taolle sekä Phoenixiin varmasti pian ainakin sukelluksen ja lisäkurssien merkeissä -ellen innostu tekemään advanced open wateria Ausseissa-, sekä Katie ja Ollieta tulen näkemään varmasti, olo on silti haikea. Juuri kun alkoi löytää täältä paikkaansa täytyy taas siirtyä eteenpäin. Mutta sitähän tämä matkustus on -eteenpäin menemistä, ei paikoillaan pysymistä tai taaksepäin palaamista.

Katien ja Ollien vikana päivän päätimme, että jätämme pennin venytyksen myöhempään ja juhlimme menneitä viikkoja. Näimpä päädyimme illalla syömään Porto Bello nimiseen italialaiseen ravintolaan jonne olimme himoinneet vielä joku päivä pääsevämme syömään. Niimpä menimme, laitoimme elämän risaseks. Ja kustansikin meiltä kaikilta kolmelta yhteensä 20€, ollen reilusti kalleimmat safkat mitä on koko reissulla tultu syötyä.


Muuten viimeiset neljä päivää Taolla hujahti liiankin nopeasti sukelluksen parissa. Kolmantena päivänä pääsimme jo mereen asti, kouluttajamme Mateen kanssa. Hän on toinen Pheonixin kahdesta thaimaalaisesta kouluttajasta, jo 16vuotta sukellusta opettaneena, Phoenixissa 11vuotta, tiesi hän todella työnsä. Pienenä paniikin aiheena on ollut korvani ja niiden kesto kun lähetään pinnan alla, jo 4 metrissä uima-altaassa Tobyn treeni kerralla rupesi korviin ottamaan, joten ei tullut yllätyksenä, että kun lähdettiin tiputtautumaan pinnan alle eivät korvat oikeen tykänneet. Jatkuvasti korvien painetta tasaten, hitaasti ja varmasti 12metriin päästiin korvatkin kuosissa. Aluksi teimme samoja skillssejä meren pohjassa mitä olin tehnyt toisena päivänä Tobyn kanssa altaassa jonka jälkeen jatkoimme maisemista nautiskelua. Ekan sukelluksen jälkeen olo veden pinnalle ponnahtaessa oli jokseenkin euforinen. Tiesin heti, että tää on mun juttu. 45min hujahti ohi, siirryimme toiseen kohteeseen ja kohta olikin toisen sukelluksen aika. Toisella kerralla menikin laskeutuminen syvyyksiin jo paljon varmemmin ja nopeammin.


Kurssin neljäntenä ja viimeisenä päivänä jo lähes perinteeksi muodostuneen aamuisen rankkasateen tauottua pakkauduimme isolla porukalla pikkuruiseen pitkähäntä veneeseen joka kiidätti meidät varsinaiselle laivalle. Matee esitteli meille Etelä-Afrikasta kotoisin olevan Jamesin, joka toimisi under water valokuvaajanamme koko päivän.
Nokka kohti Chumponia siis! Matee kertoi Chumponin sukelluskohteen aika pitkälle Chumponin ja Taon puolessa välissä olevan yksi maailman kauneimmista sukelluskohteita. Ja sitä se todella oli! Korallit olivat värikkäitä, näimme kauniita värikkäitä kaloja jättimäisinä laumoina -kiven kolosta Matee pongasi meille myös Eagle Rayn eli rauskun! Olimme onnekkaita, koska tämä rausku laji esiintyi harvoin päiväs aikaan.
Koska sukellusten välissä pitää pitää tietyn mittaisia taukoja riippuen viimeisen sukelluksen syvyydestä ja kestosta oli meillä neljänteen ja viimeiseen kohteeseen parkkeerattuamme puolisen tuntia aikaa tuhlattavana, joten Jamesin meitä videoidessa päätimme hyppiä laivan ylimmästä kerroksesta veteen. Toisella kerralla uskaltauduin hyppäämään pää edellä! Olihan hauskaa. Kovasta aallokosta johtuen oli valitettavasti näkyvyys viimeisessä kohteessamme Green rockilla kovin huono eikä Chumponiin verrattuna mitään mieleen painuvaa ilmestynyt eteemme, lukuun ottamatta Joshin (Tobyn kanssa työskentelevä britti kouluttaja joka piti meille teoriaosuudet)  ja Tobyn bongaama harvinainen Box fish.

Viimeisen sukelluksen ollessa ohi otimme vielä ryhmä kuvan, jonka voi Phoenix diversin facebook sivuilta jossain vaiheessa löytää! Palattuamme teimme ensimmäiset merkinnät Mateen avustuksella saamiimme Divelog- vihkosiimme jonne merkitsimme tiedot kaikista sukelluksistamme. Loppuenlopuksi saimme käteemme upouudet open water-divers korttimme, jolla olemme valtuutettuja sukeltamaan 18-metriin, joka ehkö kuulostaa syvältä, mutta veden alla se on erittäin vähän ja jouduimmekin joissakin tilanteissa katselemaan hieman snorklaus perspektiivistä asioita koska emme voineet mennä syvemmäksi.
Itse jäin laitesukellukseen samantien koukkuun ja juttelinkin Mateen kanssa jatkokursseista - koulua aikaisemmin käyttäneet saavat jatkokursseista -10%!


Illalla palasimme katsomaan Jamesin filmaamaa videota meidän viimeisestä sukelluspäivästä ja ihastelimmekin upeaa, mahtava laatuista filmiä. Video olisi ollut mahtava muisto tältä reissulta, mutta totesimme kaikki n. 50€ hinnan olevan aivan liikaa näin budjettimatkalaisena.
Videon jälkeen lähdimme syömään ja tällä kertaa minun viimeisen iltani kunniaksi päätimme mennä juhlistamaan sitä jo vakkari paikaksi muodostuneeseen Lotus Bar iin. Siellä ilta hurahtikin tällä kertaa pelkän bissen merkeissä tutustuen paremmin kurssilaisiini Katariinaan ja Lauraan.


Jälleen kerran rinkka oli pakattu ja valmiina jatkamaan matkaa (itse en niinkään...). Aamun päätin käynnistää hitaalla aamupalalla -pitkästä aikaa jotain muuta kun 7/11stä toasti tai muroja- tonnikalaleipä ja ananas shake maistuivatkin pirun hyviltä. Aamupäivän käytin yleiseen haahuiluun ympäri biitsiä.


Matka alkoi lautan lähtiessä puoli tuntia myöhässä. Katamaraanin kannella horisonttiin hälvenevää Koh Taoa katsellessa viimeinen puolentoista viikon tapahtumat vilahtivat silmissäni saaden melkeinpä herkälle tuulelle. Vielä kertaakaan täällä ollessani en ole ollut edellisestä paikastani lähtiessä ollut harmissani, päin vastoin innoissani päästessäni uuteen paikkaan,  tämä sympaattinen saari on kuitenkin niin täynnä hyviä muistoja, hyviä ihmisiä joita ikävöin, joihin olisin halunnut tutustua paremmin, mahtavia kokemuksia... Niin paljon kaikkea jota en millään haluaisi jättää taakseni.. Juuri kun pääsi vauhtiin niin lanka katkaistiin.


Tätä juttua kirjoittaessani istun Chumponin juna-aseman ulkopuolella, muistellen kaikkia hyviä hetkiä täällä saarilla, ja olen vaan niin kiitollinen jokaisesta hetkestä ja siitä, että tutustuin Katien ja Ollieen ja päätin jatkaa alkuperäisten suunnitelmien vastaisesti heidän mukanaan Taolle, josta muodostui lempi paikkani Thaimaassa olo aikanani, paikka johon kiinnyin ehdottomasti eniten.


Kello näytti 22.30 kun vihdoinkin puolitoista tuntia myöhässä yöjuna Bangkokiin lähti nitisten hitaasti liikkeelle. Otin kirjani esiin, mutta ei mennyt kauaa kun väsymys pukkasi päälle ja nukahdin junan jatkaessa kolisten matkaa.

31.10.13

Herään auringon valon pilkistäessä ikkunasta käytävän toiselta puolelta. Kello näyttää 6.15. Junan tulisi olla asemalla 6.30, mutta koska lähdimme melkein puolitoista tuntia myöhässä olemme vielä jokusen matkan päästä Bangkokin päärautatieasemasta. Juna liikkui auringon noustessa hitaasti läpi likaisten paikallisten joenvarsi asuntojen ohitse. Loputtomalta tuntuneen puolentoista tunnin kuluttua pääsimme vihdoin asemalle. Asemalta ulos selvitessä lauma tuktuk kuskeja tavalliseen tapaan kyttäsi ulko-ovilla, eräs kuski yritti ehdottaa vievänsä minut hostellilleni 200BHTllä ja minä käskin häntä suksia kuuseen hintansa kanssa. Hieman kauemmaksi käveltyäni sain neuvoteltua kohtuullisen hinnan, 70BHT erään kuskin kanssa.
Huoneeni on hyvin pieni, ikkunaton ja jaan pesuhuoneen/vessan käytävällä muutaman muun huoneen kanssa. Silti hinta kapuaa 600BHThen yöltä. Ja kyllä, voin sanoa, että ketuttaa maksaa tollasesta kopista 100BHT enemmän yöltä, kun Taolla omasta bungalowista terassilla varustettuna rannan kupeessa. Olen aina pitänyt Bangkokista, siinä on jotain omaa viehätystään, mutta nyt kuitenkin tänne palatessani jo kahden yön viettäminen täällä sekasorron keskellä tuntuu pelkästään ahdistavalta ajatukselta, ei merta, ei rantaa, ei chilliä meininkiä, vaan stressi ja kiire ja häsellys. Not my thing, not now.


Pienen suunnistamisen jälkeen löysin MBK kauppakeskuksen ja paikan ainoan ilmaisen wifin (pennin venyttäjä kun en Starbucksin netistä rupea maksamaan 150e/2h+ kahvi, tee tms). Tänään suunnitelmissa ehkä päästä tonne MBKn yläkerran leffateatteriin kattoon jotain leffaa, sekä kattella pariksi ekaksi yöksi Balille majapaikkaa. Viimeiset neljä päivää mennyt ilman omaa kelloa tai puhelinta, koska jostain syystä puhelin ei suostu alkaa lataamaan, yritän saada aikaseks tehtyä jotain sen hyväksi, koska en millään halua luottaa sisäisen kellooni niin, että kerkeän lennolle ylihuomenna...


Koska en jaksanut raahata kameralaukkua tänään mukanani, postailen sitten hotellille takas päästyäni kuva postauksen viimeiseltä muutamalta päivältä. Seuraavan kunnon postauksen merkeissä palailen uudelta maaperältä, Balin puolelta.





lauantai 26. lokakuuta 2013

Discovering underwater world!







Viimeiset päivät Taolla ovat menneet saarta tutkiessa ja merenalaiseen maailmaan tutustuessa -ja aivan liian nopeasti! 
Olemme kaikki kolme totaalisen korviamme myöten rakastuneita tähän pikkuruiseen sukeltajien saaren joten lähtö täältä jo muutaman päivän päästä tuntuu jokseenkin surulliselta. Muutenkin nyt kun lähden Thaimaasta, koittaa uudet ajat, koska kaikki loput maat joihin ole menossa ovat uusia maita, jossa en koskaan ole käynyt, joten opeteltavaa tulee olemaan paljon. 


Torstaina epätavallisesti tottumuksistamme poiketen heräsimme 8.00. Itse lähdin vielä skoottteri käytössäni ajamaan Phoenix diversille buukkaamaan itselleni Open water- kurssin
Kun pääsin takaisin hotellille ja palautin skootterini huomasin pakoputken peittävästä muovisuojasta puuttuvan palasen. Hotellin respa kertoikin, että pulittaisin siitä hyvästä 2000BHT. Sen sitä saa kun ei tottele Katien kehotusta olla ottamatta skootteria saaren huonoista teistä johtuen... Loppuenlopuks jouduin kuitenkin pulittamaan vain 1500BHT, koska olemme majouittuneet täällä jo niin kauan. 


Hetkeä myöhemmin lava-auto kurvasi hotellimme pihaan ja lähdimme kohti satamaa. Päivän missio oli siis snorklaus reissu koko saaren ympäri, aina tietyissä kohdissa pysähtyen. 
Meidän onneksemme, sattui juuri tänä päivänä ilmakin olemaan suorastaan huikean hyvä. 
Ensimmäinen pysähdys oli Shark Bay, jossa Katien onnistui näkemään peräti viisi isoa haita, itse onnistuin näkemään vain yhden pikkuruisen ja Ollien saldo jäi nollaan. Lounaaksi saimme perinteistä paistettua riisiä kanalla sekä tuoreita hedelmiä. 


Reissun viimeisenä pysähdyksenä oli kuvan kaunis Nang Yuangin luonnonpuisto saari. Pitkän ja erittäin hikisen kävelyn jälkeen (ja Ollien lähes kuoltua) päädyimme aivan mielettömän näköalan omaavalle näköalapaikalle saaren huipulle. Kuuman ja hikisen päivän jälkeen päädyimme jo perinteeksi muodostuneen auringonlasku-uinnin jälkeen syömään super halpaan ja kivaan kuppilaan keskutaan, pitkästä aikaa pelasimme myös korttia. 


Edellis iltana Katie oli tutkinut mahdollisuuksiamme tehdä jotain halpaa tällä saarella ja löysikin tämän Koh Tao Leasure Parkin, joka tarjoaa 18-reikäisen minigolf radan jota voit pelata kuinka monta kertaa vain haluat sekä vanhanaikaisen keilaradan. 

Niimpä perjantai aamupäivänä, aamupala murot syötyämme, vesipullot kainaloissamme lähdimme vaeltamaan kohti minigolfia. Pelasimme yhden erän, jonka aika selvästi voitti aikaisemmin minigolfissa työskennellytkin ja sieltä harjoitusta saanut Ollie. Koska päivä oli epätavallisen kuuma, iltapäivän kuumimmilla tunneilla päätimme siirtyä varjon puolella, niimpä siirryimmekin leasure parkin ravintolaan. Kun taas kaikkia oli alkanut länsimaisen ruoan hammas kolottamaan olimme paikan länsimaisesta ruokalistasta suorastaan riemuissaan. Aluksi päädyimme ottamaan talon omatekoisia nachoja joiden kanssa tarjoiltiin kulholliset kunnon paksua hapankermaa, omatehtyä salsaa ja pica de galloa. Ei mennyt kuin hetki kun suuri kulho nachoja oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Niin hyvää! 


Olen viimeiset viikot himoinnut perunamuusia, joten kun listalta löytyi cajun maustettua broileria, herneiden, homejuustokastikkeen ja valitsemani perunalisukkeen kanssa -jokska valitsin englantilaisen bubble and squekin, vaivaisella 150BHTllä lähes hypin riemusta. Kasvis-perunamuusi ei ehkä koskaan ole maistunut yhtä hyvälle! 
Täysine vatsoinemme lähdimme pelaamaan toisen kierroksen minigolfia. Tällä kertaa pyöräytimme vuorotellen radan varrella olemaa rullaa jossa nuoli osoitti jotakin aluetta ja sen mukaan meidän piti esimerkiksi lyödä ensimmäinen lyöntimme väärinpäin seisten jalkojemme välistä, silmät kiinni tai jotain muuta hauskaa. Kun toinen kierros saatiin pelattua, Ollien selviytyessä voittajaksi jälleen kerran, päätimme, että olisi jälkiruokien aika. Ollie ja Katie päätyivät ottamaan kermalla, mansikoilla ja nomparelleilla koristellut sundaeit kun itse kaipasin jotain raikasta ja päädyinkin ottamaan limesorbettia. 


Kun kello lähenteli jo neljää lähdimme kävelemään takaisin hotellillemme. Myöskään tänä päivänä emme jättäneet perinteistä auringonlasku uintiamme välistä. 
Koska söimme päivällä länsimaista ruokaa, joka luonnollisesti on paljon kalliimpaa täällä kun itse thairuoka, päätimmekin jättää ravintola illallisen väliin ja napata vaivaisella 50BHT (n.1€) perinteiset phat thait katukojusta. 7/11stä kävimme ostamassa karkkia, cockista ja popcorneja, jonka jälkeen suuntasimme hotellille, aikeissamme katsoa Leonardo DiCaprion tähdittämä Thaimaahan sijoittuva The Beach. Jostain syystä tänä iltana netti ei ottanut toimiakseen ja meinasinkin menettää hermoni, ja aikeemme elokuvan katsomisesta miltei murentui. Jokusen hetken taisteltuani sain kun sainkin netin toimimaan ja eikun elokuva pyörimään! 


Aamulla heräsimme valitettavan harmaaseen eikä edellisten päivien tapaan kuumaan päivään, meidän kaikkien nukuttua jostain ihmeellisesti syystä erittäin huonosti koko yön. Siitä huolimatta päätimme lähteä rantaan lueskelemaan ja makoilemaan. Kerkesimmekin olemaan sielä parisen tuntia, kunnes ilma rupesi uhmaamaan sadetta ja vatsat kurnia siihen malliin, että päätimme lähteä lounaan metsästykseen. Katien kanssa päädyimme ottamaan lasinuudelikeitot pienestä skootteri katukojusta josta olin jo kerran aijemmin aamupalaksi jo lempiherkuksi muodostuneen keiton ottanut. Sateen kasvaessa aina kovemmaksi mussutimme erittäin tyytyväisinä Katie possu ja minä broisku keitoksiamme. Jos keitossa on aitoa tuhtia kana/lihalientä, korianteria, chiliä, ituja ja kaalia, eihän se voi olla muuta kuin hyvää! Ja tämäkin vaivaisella 50BHTllä! 
Kun päätimme olla tuhlaamatta enempää rahojamme, makeanhimosta huolimatta, päätimme käydä 7/11ssä ostamassa suklaata ja palasimme hotellille, jossa suklaapatukoiden mussutuksen lomassa pelasimme korttia parvekkeellamme auringon jo pilkottaessa poutaantuvalta taivaalta. 

Puoli viiden aikaan lähdin kävelemään Pheonix diversille kohti ensimmäistä open water- kurssini tunteja. 
Paikan päälle päästyäni sain selville, että opettajinani tulisivat toimimaan aijemmin trapetsi mestalla tapaamani Aussi Toby sekä hänen kanssaan työskentelevät kaksi nuorta brittiä. (Alan olemaan vakuuttunut, että britit ovat vallanneet koko tämän saaren!) Toisen englantilaisen kanssa sitten täyttelinkin loputtomalta tuntuvan paperinivaskan ja sain pienen priiffin mitä seuraavaksi tapahtuisi. Koska samana päivänä aloitti kaksi muuta, menin katsomaan ensimmäiselle päivälle tarkoitetun videon sukeltamisesta heidän kanssaan. Ja kävikin ilmi, että nämä kaksi sattuivatkin olemaan kaksi 22-vuotiasta suomalaista tyttöä! Puuduttavan puolentoista tunnin videosession jälkeen rupesimme lukemaan meille annettua kirjaa ja täyttämään paperinipullista tehtäviä. (Olo oli kun koulussa!) 2,5h aherruksen jälkeen oli paperit tehty, sanoin tytöille moikat ja lähdin vauhdilla takaisin hotellille. Söimme pienessä viehättävässä kuppilassa jossa on suhteellisen edullista ja se on joka ilta näyttänyt olevan täynnä. Kuten tavallista, ruoka oli herkullista. 

Huomenna on siis Katien ja Ollien viimeinen kokonainen päivä täällä Taolla, ja meidän viimeinen yhteinen päivä. Mikä luulen, että nyt kun asia alkaa realisoitumaan, harmittaa meitä kaikkia, on ollut niin helppoa, turvallista ja hauskaa matkustaa yhdessä viimeiset reilut kaksi viikkoa. Itse suuntaan heti aamusta 9.30 alkavalle tunnille Pheonix diverssiin, jossa minua odottaa allas sukellus harjoittuelua sekä muutama tunti teoriaa ja videoita lisää. Minun pitäisi olla sieltä vapaa siinä kolmen paikkeilla, joten illalla kaavailimme mennä syömään viimeisen yhteisen ateriamme Portobello nimiseen kivan näköiseen italialaiseen raflaan. 


Kaikki hyvä tulee aina päätökseensä, vaikka ei haluaisikaan, siksi onkin niin tärkeää nauttia jokaisesta hetkestä mikä sinulle suodaan täysillä. Dream it, do it and live your dream. It's only one life you have. 

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Don't even mention word bucket, ever again...



Nähtyjä haita: 2kpl 
Rupisia polvia: 2kpl 
Darra brekuja: 1kpl 
Tyhjäksi juotuja viinaämpäreitä: 2kpl/per naama= 6kpl yhteensä 
Hierontoja: 1kpl + jalkojen kunnostus
Rahaa käytetty viimeisen kolmen päivän aikana: aivan liikaa.... 


Viimeset kolme päivää ovat olleet jokseenkin hektisiä ja tapahtuman täyteisiä päiviä. Melkein kuukausi maailman valloituksesta on jo hujahtanut, aluksi kun tuntui, että aika kuluu todella hitaasta, kaksi viikkoa tuntuu kuukaudelta, tuntuu, että nytten kun aika täällä Thaimaassa on käymässä vähiin, aika tuntuu menevän vain nopeammin ja nopeammin.

Maanantaina tutkiskelimme ympäriinsä ja tutustuimme pikkuiseen kyläämme. Kävimme syömässä pikkuruisessa 995 Roasted Duck raflassa, jossa ankkaa tarjottiin mm. keitettynä tulisessa nuudelikeitossa tai tahmean kastikkeen ja nuudeleiden kanssa. Itse päädyin tuohon soppaan, joka osottautui yhdeksi ehdottomasti parhaista safkoista mitä on tullut täällä syötyä. Olimme jo aikaisemmin illalla suunnitelleet josko illalla menisimme parille oluelle johonkin rannan baareista. Niimpä päädyimme jo sunnuntai iltana pikaisen käynnin saaneeseen Lotus baariin. Täällä oli muutaman tunnin ajan illalla tarjous jossa jos ostat yhen drinkkiämpärin saat toisen kaupanpäälle. Kuten mikään ikinä, ei tämäkään jäänyt vain yhtiin, illan aikana päädyimme loppuenlopuksi juomaan kaikkiaan kuusi ämpärillistä, ja lopputuloshan sen jälkeen on jokseenkin arvattava, mutta hauskaa oli -siihen asti kun muistini ylettää.... Tutustuimme Katien kanssa mm. illalla levyjä soittaneeseen brittiin joka asuu täällä Taolla sekä hänen ystäväänsä. 
Darra breku



Aamulla jokseenkin tahmeina päätimme lähteä Katien kanssa rantaan nukkumaan, Ollien jäädessä nukkumaan huoneeseemme. Meidän tuurilla tietenkin rupesi satamaan aivan kaatamalla, joten päädyimme syömään brekua. Muutamat paistetut kanamunat, makkarat, paahtikset, pekoni ja hedelmät totisesti tekivät terää. Sateen tauottua pääsimme kuin pääsimmekin nukkumaan rantaan. Myöhemmin iltapäivällä päädyimme Katien kanssa hemmottelemaan itseämme spahan, Katie päätyi pedikyyriin, itse otin ihanan rentouttavan öljyhieronnan. Illemmalla päätimme lähteä käppäilemään ja päädyimmekin tähän trapetsi paikkaan jota olimme jo aikaisemmin katselleet ja himoinneet pääsevämme kokeilemaan. Meillä kävi hyvä tuuri, koska juuri samaan aikaan oli yksi tunti alkamassa. Niimpä yhden omistajista, erittäin mukavan brittinaisen meidät toivotettua tervetulleeksi päädyimmekin reiluksi tunniksi katselemaan kuinka trapetsi homma lähtee käyntiin. Paikalle sattui myös kaksi australialaista, jotka olivat tulleet moikkaamaan poikaansa Tobya joka täällä Taolla asuu ja toimii sukelluksen opettajana. Aikamme juteltua mukavan pariskunnan kanssa vapautui Toby trapetsilta ja juttelimme hänenkin kanssaan ja kyselimme vinkkejä viimeisiksi päiviksemme Taolla. Koko perhe oli aivan mahtava, ja Toby oli ulkonältään mielestäni täysin omaa stereotypiaani australialaisesta surffarista vastaava pitkine meren pörröttämineen vaaleine kiharoineen sekä leveän iloisen hymynsä kanssa. Mukanamme kasa vinkkejä Australian osuutta varten lähdimme auringon laskettua kävelemään takaisin hotellillemme. Illalla katselimme Spring Breakers leffaa mun läppäriltä ja se osottautuikin maailman naurettavimmaksi leffaksi jota on tullut koskaan kattottua. Ei totaalisesti päätä eikä häntää. 
Trapetsia!

Mulla on täällä ollessani jostain syystä vatsa aina aika ajoin kramppaillut joidenkin ruokailuiden jälkeen, kunnolla en vielä kertaakaan ole kipeä kuitenkaan onnekseni ollut. Olemme kuitenkin pohtinut mistä raaka-aineesta tämä voisi johtua ja päädyin tulokseen, että liha on raaka-aine joka aiheuttaa tätä kramppausta, joten olen päättänyt yrittää välttää lihaa mahdollisimman pitkälle ja pitäytyä tofu/vege/äyriäis ruokavaljossa ainakin toistaiseksi, jos kerta olo on ilman lihaa parempi. 

Veggie burger

Tänä aamuna päätin lähteä matkaan yksin. Joten, vuokrasin skootterin hotellilltamme, pakkasin snorkkelit, kirjan ja vesipullon reppuun ja hurautin liikenteeseen. Suuntanani saaren eteläkärki. Saavuinkin pienelle valkohiekkaiselle rantsulle jonka edustalla Shark Island sijaitsi. Lasit naamalle ja menoksi. Täällä korallit eivät vielä ole mitenkään ihmeellisiä, mutta kaloja kuitenkin löytyi runsain mitoin! Satuin myös näkemään kaksi suorastaan minimalistisen pientä haita! 
Koska monsuunikausi täällä on edelleen päällä, ei ollut yllätys, että viisi minuuttia aikaisemmin vielä sininen taivas täyttyi tummista pilvistä ja yhtäkkiä alkui sataa aivan kaatamalla. Suurimman sateen tauottua lähdin takaisin matkaan. Kaupungilla törmäsin sattumalta Katien ja Ollieen ja suunnittelimmekin tulevien päivien tekemisiä. Hotellille päästyämme varasimmekin huomiseksi koko päivän snorkkelireissun. Kävimme myös Katien kanssa uiskentelemassa auringon laskiessa taivaanrantaan. Emme vieläkään onnistuneet näkemään täydellistä, pilvettömän taivaan auringonlaskua, mutta ehköä vielä joku päivä! 

Babycorn& seafood salad
Alunperin suunnittelimme, että lähtisin Katien ja Ollien kanssa samaa matkaa täältä Bangkokiin, mutta aamulla rupesin miettimään, että voisin jäädä tänne ja suorittaa esimerkiksi laitesukelluksen Open water kortin. Eilen kun juttelimme Tobyn kanssa, kertoi hän, että firmassa jossa hän työskentelee on saaren halvin open water kurssi, joten tänä aamuna kävin poikkeamassa tuolla ja kyselemässä hintoja. 7700BHT(noin 180€) neljän päivän kurssista on totisesti halvin mitä täältä löytyy, ja sanotaan myös, että Taolla on maailman halvin sukeltaa tai tehdä tuo open water kurssi. Niimpä aijonkin huomenna aamutuimaan hurauttaa tonne sukellusfirman pääkallopaikalla ja varailla itselleni kurssin. Niimpä joudun luultavasti yöpymään Bangkokissa 2yötä. Eli lauantaista alkaen päivät tulevat olemaan laitesukellus aiheisia. Joten jos haluan vaikka Ausseissa mennä sukeltamaan isolle koralliriutalle, tulee se tuon kanssa olemaan halvempaa ja odotan innolla, että pääsee paneutumaan uuteen asiaan ja oppimaan uutta. 
Juurikin äsken täällä meni koko saarelta ilmeisesti sähköt, mutta ei mennyt kauaa kun paikka paikoin alkoivat valot taas ilmestymään saarelle. 

Huomisesta siis aurinkoista toivoen nyt ehkä parin korttipelin jälkeen koisimaan ja innolla tulevia päiviä odotellen! 





sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Last, but not least, Koh Tao!









Chilling at Shiralea 



Kuten kaikki täällä tähän mennessä, venyi meidän oleskelumme Shiralea Backpackers resortissa neljään yöhön aijemmin aijotun kahden sijaan. Aluksi paikan nuhjuisuus, ja järjetön backpackereiden määrä, yöhön asti raikaava musiikki ahisti ihanan Green peace bungalowin rauhan jälkeen, mutta parin yön jälkeen totesimme, että on mukava kun ympärillä on ihmisiä ja tekemistä. Ja oma terde ja riippumatto olivat tietenkin aivan lyömättömiä. Ainut tunnelmaa hieman rapistava tekiä oli yksi täysin mulkku englantilainen työntekijä nimeltään Baz joka "teki töitä" kyseisessä mestassa ilmasen majotuksen, ruoan ja viinan vastikkeeksi. Muuten koko aussi henksu oli mahtavaa, avuliasta ja mukavaa.

How we spend our full moon
Eilen Phagnanilla oli maailmankuulut Full Moon Partyt ja tuntuikin, että meitä lukuunottamatta (ainakin meidän majapaikassamme) kaikki olivat tulleet saarelle vain juhliakseen tätä huumeiden ja rikollisuuden täyteisiä ryyppybileitä. Aamulla tuntuikin, että olisimme olleet saaren ainoat ihmiset jotka eivät kärsineet vuosisadan krapulasta tai olleet yltäpäältä neon värisen maalin peitossa. Pidimme kyllä pienet omat full moon partyt terassillamme pelaillen korttia ja juoden olutta.


Rupesimme pikku hiljaa etsiskelemään majapaikkaa seuraavasta kohteestamme, Koh Taolta mikä osottautuikin sitten ajateltua vaikeammaksi. Kaikissa aikasemmissa paikkoissa on majotus ollut hyvin helppo löytää. Joka paikassa on ollut halpoja, mutta siistejä ja kivoja bungaloweja. Taolta kun koitimme etsiä niin tuntui ettei löytynyt mitään tai jos joku alle 400BHTn paikka löytyi tuntui kaikki paikat järjestäin näyttävän lähinnä vankiloilta ja vaikka tässä rahaa yritetään säästää niin on meillä jokasella kuitenkin jonkinlainen raja mihin asti sitä rahaa sitten säästetetään. Rupesimmekin jo pohtimaan josko pitäisi suunnata aijottua aikaisemmin Bangkokin suuntaan ja sieltä Koh Changille ja muille lähisaarille. Eilen kuitenkin löysimme yhden paikan joka vaikutti lupaavalta, hieman kalliimpi, koska jouduimme ottamaan minulle lisäsängyn, mutta kuitenkin kohtuuhintainen. Koska tuntui järkevien majotusten löytäminen tuntui olemaan niin vaikeaa, päätimme sen suurempia miettimättä varata huoneen kahdeksi yöksi.

Niimpä tänä aamuna suuntasimme Thongsalaan joka on saaren pääsatama. Päätimme Katien kanssa lähteä vaeltelemaan ympäri pientä keskustaa ja saimmekin idean ostaa meille kaikille ranteeseen samanlaiset korut, pienillä erilaisilla yksityiskohdilla; minulla peace-merkki, Katiella simpukka ja Ollielle ihan ilman mitään. Aamupalaksi nappasimme katukojusta ananasta ja hedelmä smoothiet.
Darrasta Full Moon party väkeä matkalla Taolle

Puolentoista tunnin lauttamatka meni nopeasti musiikkia kuunnellessa. Suomi musiikkia kuunnellessa tuli jotenkin epätodellinen olo kun rupesin miettimään, että kuinka olen onnekas, että olen oikeasti täällä ja olen löytänyt mahtavia ihmisiä.

Iltameininkiä Sairee rannalta
Morning gloryä ja rapeeta possua ja kalakakkuja
Päivän teema näytti olevan save money and lose weight, koska sen sijaan, että oisimme ottaneet taksia ja maksaneet ainakin 150BHT/per naama päätimme kävellä uudelle hotellillemme ilman sen suurempaa käsitystä matkan kestosta. +30°C astetta, 20kg rinkka, ainakin 5kg päiväreppu, muovipussi jossa 1,5l vesipullo sekä muuta yleistä krääsää ja ainakin 2 kilometrin matka osottautuikin jokseenkin hikiseksi treeniksi. Katien toimiessa minun ja Ollien omana Jillian Michaelsonina niin kun aikaisempinakin päivinä. Vihdoinkin pääsimme uuteen huoneeseemme, joka osottautui varsinaisen kivaksi ja siistiksi paikaksi, ja maisemat olivat aivan upeat. Päätimme samantien mennä varaamaan kolme yötä lisää, jottei meidän tarvitsisi heti ruveta etsimään uutta paikkaa. Huone on kiva, parveke mitä mahtavin, mutta yksi, kaikista eniten ilmeisestikkin itseäni ällöttävä asia täällä on pienet mustat koppakuoriaisten näköiset öttiäiset jotka yhtäkkiä vain ilmestyvät huoneeseen kuin tyhjästä. Mulla ei oo mitään ötököitä sun muita vastaan, mutta jos ne on lähelläkään mun sänkyä tai ylipäätän sisätiloissa niin niistä kukaan ei selviä hengissä. Niimpä täällä päivä kului Ollien läiskiessä pikku kiusankappaleita liiskaksi Converseillaan kun kiljuin taas löytäneeni uuden.
Maisemat uudesta matalasta majastamme

Illalla kävimme keskustassa johon osottautui olevan vain parin minuutin kävelymatkan päässä. Tykästyimme kaikki tähän saareen heti ensi näkemältä emmekä malta odottaa tutustumasta tähän paikkaan paremmin. Haluaisimme ainakin snorklata sekä tehdä joku laivamatkan kyrsä. Ekaa kertaa myös matkan aikana illalla skypettelin Vilman kanssa, oli aivan ihana kuulla Suomen kuulumisia ja eritoten puhua suomea!



Nyt nukkumaan toivottavasti ötökätöntä yötä! Palailen jälleen myöhemmin. Kuulin myös, että Suomessa on satanut jo lunta! Hullua. Pitäkää hauskaa siellä kylmässä niin me nautitaan täällä lämmöstä teidän edestäkin!

torstai 17. lokakuuta 2013

Sweet as, bro!




Paluu ihmisten ilmoille niin sanotusti. Lounaisen Phangan ja Green peace bungalowien rauhasta siirryimme tänne saaren luoteiseen osaan aussien ja uusi-seelantilaisten omistamaan Shiralea Backpackers resortiin. Ja täällä niitä backpackereita sitten riittääkin. Ravintolalassa länkkäri musiikki raikaa yömyöhään, keittiössä kokkaillaan burgereita, pastoja ja leipiä, joita aussi omistaja keittiön thaikku tytöille opettaa. Ja täällä on SIIDERIÄ! Mistä me kaikki kolme suorastaan kiljuttiin riemusta, koska Thaimaassahan ei ole siideriä erittäin kirjaimellisesti missään. Tänään Phanganin pää-rantsulla Haad Rinissä haahuillessa päätimme, että jos jostain saamme käsiimme siideriä olemme valmiita maksamaan siitä vaikka 200BHT! Niimpä tätä kirjottaessani istutaan meijän raflan baari tiskillä ja juodaan hymy huulilla Magnerssiä tutustuen vierustovereihimme, 18 ja 19-vuotiaaseen saksalaiseen.


Kustannus syistä (lähinnä minua hyödyttävistä) valitsimme täällä neljän hengen bungalowin joten meikäläinen sai täten jättimäisen sängyn itselleni jälleen. Huone kustantaa meille jokaiselle 266BHT/yö kun tähän mennessä jokaisesta paikasta olen maksanut ainakin 400BHT, koska joudun perjaatteessa aina maksaaan kahen hengen hinnan. Meillä on myös ilmastointi, mikä on kyllä mukavaa vaihtelua aikasempoien huoneiden tuulettimiin. Alueella on myös uima-allas ja rantaan vain muutama sata metriä. Aluksi ajattelimme yöpyä vain kaksi yötä ja varsinkin eilisen alku järkytyksen jälkeen olisimme olleet valmiina lähtemään samantien muualle, mutta tänään päätimme kuitenkin, että olemme täällä vielä sunnuntai aamuun asti täällä ja sunnuntai aamuna lähdemme Koh Taolle. Lauantaina täällä on kuuluisat Full Moon Partyt joidenka alta ajattelimme alunperin lähteä karkuun Taolle, mutta nyt ajattelimme, että kaikki ovat niin krapulassa sunnuntaina niin  pääsemme hyvin vielä Taolle ilman suuria massoja.


Tänään vuokrasimme skootterit, vaikka aluksi Ollie oli ajatusta vastaan koska ei halunnut lähteä täällä ajamaan, koska täällä maasto on aika hullua. Otimme pienimoottoriset skootterit, silläkin uhalla, että alkaisimme valumaan ylämäessä alas rinnettä, ja niin melkein kävikin! Mutta jokaisesta mäestä kuitenkin selvittiin. Ajoimme lähestulkoon ympäri koko saaren aina sinne asti minne tie ylsi. Pääätimme myös vierailla saaren päärannalla jossa mm. kuuluisat Full moon partyt järjestetään.  Ja luojan kiitos emme yövy kyseisessä paikassa. Mieleen tuli lähinnä Euroopan turisteilla kansoitetut rannat.
Ei ne Suomen hämähäkit nyt niin isoja ole.. Tää roikku
meijä bungalowin ikkunan ulkopuolella
Mutta näimme matkan varrella myös paljon upeita maisemia. Pysähdyimme keskellä saarta sijaitsevaan luonnonpuistoon jossa vähistä sateista johtuen vesiputous oli täysin kuiva, mutta hyvin vaikeaa pientä kinttupolkua 20 hikistä minuuttia kuljettuamme ylöspäin tulimme mitä upeimmalle maisemapaikalle. Kohdalta näki koko saaren läntisen puolen ja meren!

Neljän aikoihin pääsimme takaisin bungalowillemme josta vaatteet vaihdettuamme lähdimme rantaan uimaan, katsomaan auringonlaskua joka kuitenkin valitettavasti peittyi taivaanrannan pilviharsoon.
Illalla lähdimme skoottereilla Thongsalaan night markettia tsekkaamaan. Siellä söimmekin halvalla! Itse otin yhdestä kojusta vietnamilaisen kevätrullan, toisesta suuren kulhon tulista nuudelikeittoa vihanneksilla sekä kolmannesta mangoa, tahmeaa riisiä ja kookosmaitoa, lompakon köyhtyessä 110BHTllä, eli noin 2eurolla!.

7/11stä aamupalaa, lounasta ja kaikkea siltä väliltä!
Päädyimme istumaan meijän hostellin raflaan illan päätteeksi, jossa tutustuimme kahteen saksalaiseen joista toiselle opetimme shithead-korttipelin jota olemme täällä ollessamme pelanneet. Nyt makoilemme kaikki hiljaisuudessa hostellin ravintolan yhteydessä olevalla chill out alueella riippumatoissa.


Huomenna suunnitelmissa ei mitään. Eikä varmaan ylihuomennakaan. Huomenna kuitenkin rupeamme tsekkailemaan paikkoja Taolta. Joten jos jollain tätä blogia lukevalla on joku hyvä vinkki super halvasta majotuksesta Koh Taolla, laitahan viestiä! Katie ja Ollie suuntaavat Bangkokiin 28pvä yö junalla, mutta koska oma lentoni Balille lähtee vasta 2.11 joudun luultavasti hyvästelemään Katien ja Ollien Taolla, koska en millään jaksaisi olla Bangkokissa neljää päivää... Pitää nyt katsoa miten asiat järjestyvät! Mutta loppuaika Thaimaassa vietetään siis Taolla ja Bangkokissa!

Nyt lähden nukkumaan, ja huomenna voisi yrittää löytää keinoa parantaa tämä päälle pukkaava flunssa (aika moista honotusta tää puhuminen jo tuntuu olevan) joka tehokkaasta ilmastoinnista johtunee.











tiistai 15. lokakuuta 2013

Chilling, chilling, chilling!










Otsikko kertoo paljon.
Viimeiset kolme päivää täällä Phanganilla, Green peace bungaloweilla on kulunut lähinnä makoillessa, lueskellessa, korttia pelaillessa ja syödessä huippu hyvää safkaa Green peacen omassa ravintolassa, jossa ruoka on ihan kohtuuhintasta (Phat thai vegeillä 70BHT).

Alunperinhän suunnitelmissa oli, että olisimme täällä kaksi yötä, mutta koska rakastuimme paikkaan totaalisesti päätimme viettää täällä vielä yhden yön.
Eilen kävelimme kahteen otteeseen tämän paikan "keskustaan" matka edes takaisin oli n. 3,2km ja päivän paahtavassa helteessä sen käveleminen autotietä pitkin tuntui ikuisuudelta. Koska aamupala täällä tuntuu olevan päivän kallein sijoitus päätin lähteä säästölinjalle, mennä Katien ja Ollien mallin mukaan, ostaa sevenelevenistä suklaamuroja pienen paketin ja niimpä napsin niitä tänään aamuapalaksi, lompakko keventyi vaivaisella 11BHTlla.

Budjetti aamiainen, vettä ja suklaa
muroja 
Homemade prawn crackers, warm and yammy!












Jos olet reppureissaaja tai muuten vaan haet Phanganilta hiljaista, rentoa, vaatimatonta, halpaa majotusta, kannattaa vakavaan harkintaan ottaa Green peace Bungalows. Täällä mieli lepää katsellessa upeita maisemia sekä auringonlaskua. Paikkaa pitää perhe, kaikki ihmiset ovat aivan ihania ja joustavia. Täällä ei myöskään erikseen ole kokkeja tai muutakaan henkilökuntaa vaan perhe myös kokkaa niille vähäiselle asukkaille ketkä täällä majottuvat. Ekana päivänä ruoan tulon kestoa ihmettelimme, kun täällä on tottunut saamaan safkat aika nopeasti, mutta tajusimme, että täällä ei ole mitään ruokia esivalmisteltu vaan jokainen annos tehdään vasta tilauksestasi. Ja ruoka on aivan mielettömän hyvää! Ajattelimme aluksi kun tulimme, että vuokraamme skootterit, kiertelemme ympäri saarta ja käymme "keskustassa" syömässä, mutta koska ruoka (ja koko paikka on niin ihana) täällä on osottautunut niin hyväksi ja ihan ok hintaiseksi olemme syöneet täällä joka päivä.

Koska Katie ja Ollie ovat aivan mahtavaa ja hauskaa matkaseuraa matkustan nyt toistaiseksi heidän vanavedessään niin kauan kun nyt vaan ajan puitteissa on mahdollista, heillä kun ei ole sitä vastaan mitään ja olemme tulleet toimeen mitä mainioimmin. Yksin saan taas kuitenkin sitten matkustaa kyllästymiseen asti.

Tällä hetkellä jatkosuunnitelmamme on suunnata muutamaksi yöksi saaren luoteiseen/pohjoiseen osaan paikkaan jossa ois vähän enemmän menoa, näiden parin päivän jälkeen olisi ihan mukava nähdä vähän enemmän ihmisiä ja olla jotain aktiviteetti meininkiä. Katie varasi meille neljän hengen bungalowin Shirilea Backpackers resortista, mikä tekee lompakolleni hyvää koska ei tarvitse maksaa kahden hengen edestä. Jos meitä sattuisi olemaan neljä niin tietenkin se tulisi vieläkin halvemmaksi. Hinta kahdelle yölle on kuitenkin niin halpa jo nyt (tulee kustantamaan kultakin 266BHT/yö), että kolmeen pekkaan se ei paljoa lompakkoa kevennä. Sieltä on myös helpompi sitten aikanaan siirtyä Koh Taolle. Katie ja Ollie alunperin suunnittelivat viettävänsä saarilla vain muutamia päiviä, mutta päätyivätkin nyt viettämään Samui/Phangan/Tao akselilla koko loppu kuukauden, ja luulen, että jos ei tässä mitään ihmeitä tapahdu minäkin jään tänne loppuajaksi ja lähden varmaankin junalla aikanaan sitten Bangkokiin maksimissaan pariksi päiväksi josta sitten lentoni Balille lähtee. Mietin myös jos olisin muutamaksi päiväksi jossain vaiheessa vielä palannut Samuille kun jäi siellä käynti niin lyhyeksi ja sielä kuitenkin on nähtävää niin paljon, mutta pitää nyt mennä päivä kerrallalla ja katsoa mitä tekee mieli tehdä. Tässä kuitenkin on vaikka kuinka paljon vielä aikaa.

Nyt kuitenkin takaisin korttien peluuseen ja herkkuruoan pariin. Ehkä tänään vielä herkuttelen friteeratulla ananaksella ja kondensoidulla maidolla.