Viimeiset päivät Taolla ovat menneet saarta tutkiessa ja merenalaiseen maailmaan tutustuessa -ja aivan liian nopeasti!
Olemme kaikki kolme totaalisen korviamme myöten rakastuneita tähän pikkuruiseen sukeltajien saaren joten lähtö täältä jo muutaman päivän päästä tuntuu jokseenkin surulliselta. Muutenkin nyt kun lähden Thaimaasta, koittaa uudet ajat, koska kaikki loput maat joihin ole menossa ovat uusia maita, jossa en koskaan ole käynyt, joten opeteltavaa tulee olemaan paljon.
Torstaina epätavallisesti tottumuksistamme poiketen heräsimme 8.00. Itse lähdin vielä skoottteri käytössäni ajamaan Phoenix diversille buukkaamaan itselleni Open water- kurssin!
Kun pääsin takaisin hotellille ja palautin skootterini huomasin pakoputken peittävästä muovisuojasta puuttuvan palasen. Hotellin respa kertoikin, että pulittaisin siitä hyvästä 2000BHT. Sen sitä saa kun ei tottele Katien kehotusta olla ottamatta skootteria saaren huonoista teistä johtuen... Loppuenlopuks jouduin kuitenkin pulittamaan vain 1500BHT, koska olemme majouittuneet täällä jo niin kauan.
Hetkeä myöhemmin lava-auto kurvasi hotellimme pihaan ja lähdimme kohti satamaa. Päivän missio oli siis snorklaus reissu koko saaren ympäri, aina tietyissä kohdissa pysähtyen.
Meidän onneksemme, sattui juuri tänä päivänä ilmakin olemaan suorastaan huikean hyvä.
Ensimmäinen pysähdys oli Shark Bay, jossa Katien onnistui näkemään peräti viisi isoa haita, itse onnistuin näkemään vain yhden pikkuruisen ja Ollien saldo jäi nollaan. Lounaaksi saimme perinteistä paistettua riisiä kanalla sekä tuoreita hedelmiä.
Reissun viimeisenä pysähdyksenä oli kuvan kaunis Nang Yuangin luonnonpuisto saari. Pitkän ja erittäin hikisen kävelyn jälkeen (ja Ollien lähes kuoltua) päädyimme aivan mielettömän näköalan omaavalle näköalapaikalle saaren huipulle. Kuuman ja hikisen päivän jälkeen päädyimme jo perinteeksi muodostuneen auringonlasku-uinnin jälkeen syömään super halpaan ja kivaan kuppilaan keskutaan, pitkästä aikaa pelasimme myös korttia.
Edellis iltana Katie oli tutkinut mahdollisuuksiamme tehdä jotain halpaa tällä saarella ja löysikin tämän Koh Tao Leasure Parkin, joka tarjoaa 18-reikäisen minigolf radan jota voit pelata kuinka monta kertaa vain haluat sekä vanhanaikaisen keilaradan.
Niimpä perjantai aamupäivänä, aamupala murot syötyämme, vesipullot kainaloissamme lähdimme vaeltamaan kohti minigolfia. Pelasimme yhden erän, jonka aika selvästi voitti aikaisemmin minigolfissa työskennellytkin ja sieltä harjoitusta saanut Ollie. Koska päivä oli epätavallisen kuuma, iltapäivän kuumimmilla tunneilla päätimme siirtyä varjon puolella, niimpä siirryimmekin leasure parkin ravintolaan. Kun taas kaikkia oli alkanut länsimaisen ruoan hammas kolottamaan olimme paikan länsimaisesta ruokalistasta suorastaan riemuissaan. Aluksi päädyimme ottamaan talon omatekoisia nachoja joiden kanssa tarjoiltiin kulholliset kunnon paksua hapankermaa, omatehtyä salsaa ja pica de galloa. Ei mennyt kuin hetki kun suuri kulho nachoja oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Niin hyvää!
Olen viimeiset viikot himoinnut perunamuusia, joten kun listalta löytyi cajun maustettua broileria, herneiden, homejuustokastikkeen ja valitsemani perunalisukkeen kanssa -jokska valitsin englantilaisen bubble and squekin, vaivaisella 150BHTllä lähes hypin riemusta. Kasvis-perunamuusi ei ehkä koskaan ole maistunut yhtä hyvälle!
Täysine vatsoinemme lähdimme pelaamaan toisen kierroksen minigolfia. Tällä kertaa pyöräytimme vuorotellen radan varrella olemaa rullaa jossa nuoli osoitti jotakin aluetta ja sen mukaan meidän piti esimerkiksi lyödä ensimmäinen lyöntimme väärinpäin seisten jalkojemme välistä, silmät kiinni tai jotain muuta hauskaa. Kun toinen kierros saatiin pelattua, Ollien selviytyessä voittajaksi jälleen kerran, päätimme, että olisi jälkiruokien aika. Ollie ja Katie päätyivät ottamaan kermalla, mansikoilla ja nomparelleilla koristellut sundaeit kun itse kaipasin jotain raikasta ja päädyinkin ottamaan limesorbettia.
Kun kello lähenteli jo neljää lähdimme kävelemään takaisin hotellillemme. Myöskään tänä päivänä emme jättäneet perinteistä auringonlasku uintiamme välistä.
Koska söimme päivällä länsimaista ruokaa, joka luonnollisesti on paljon kalliimpaa täällä kun itse thairuoka, päätimmekin jättää ravintola illallisen väliin ja napata vaivaisella 50BHT (n.1€) perinteiset phat thait katukojusta. 7/11stä kävimme ostamassa karkkia, cockista ja popcorneja, jonka jälkeen suuntasimme hotellille, aikeissamme katsoa Leonardo DiCaprion tähdittämä Thaimaahan sijoittuva The Beach. Jostain syystä tänä iltana netti ei ottanut toimiakseen ja meinasinkin menettää hermoni, ja aikeemme elokuvan katsomisesta miltei murentui. Jokusen hetken taisteltuani sain kun sainkin netin toimimaan ja eikun elokuva pyörimään!
Aamulla heräsimme valitettavan harmaaseen eikä edellisten päivien tapaan kuumaan päivään, meidän kaikkien nukuttua jostain ihmeellisesti syystä erittäin huonosti koko yön. Siitä huolimatta päätimme lähteä rantaan lueskelemaan ja makoilemaan. Kerkesimmekin olemaan sielä parisen tuntia, kunnes ilma rupesi uhmaamaan sadetta ja vatsat kurnia siihen malliin, että päätimme lähteä lounaan metsästykseen. Katien kanssa päädyimme ottamaan lasinuudelikeitot pienestä skootteri katukojusta josta olin jo kerran aijemmin aamupalaksi jo lempiherkuksi muodostuneen keiton ottanut. Sateen kasvaessa aina kovemmaksi mussutimme erittäin tyytyväisinä Katie possu ja minä broisku keitoksiamme. Jos keitossa on aitoa tuhtia kana/lihalientä, korianteria, chiliä, ituja ja kaalia, eihän se voi olla muuta kuin hyvää! Ja tämäkin vaivaisella 50BHTllä!
Kun päätimme olla tuhlaamatta enempää rahojamme, makeanhimosta huolimatta, päätimme käydä 7/11ssä ostamassa suklaata ja palasimme hotellille, jossa suklaapatukoiden mussutuksen lomassa pelasimme korttia parvekkeellamme auringon jo pilkottaessa poutaantuvalta taivaalta.
Puoli viiden aikaan lähdin kävelemään Pheonix diversille kohti ensimmäistä open water- kurssini tunteja.
Paikan päälle päästyäni sain selville, että opettajinani tulisivat toimimaan aijemmin trapetsi mestalla tapaamani Aussi Toby sekä hänen kanssaan työskentelevät kaksi nuorta brittiä. (Alan olemaan vakuuttunut, että britit ovat vallanneet koko tämän saaren!) Toisen englantilaisen kanssa sitten täyttelinkin loputtomalta tuntuvan paperinivaskan ja sain pienen priiffin mitä seuraavaksi tapahtuisi. Koska samana päivänä aloitti kaksi muuta, menin katsomaan ensimmäiselle päivälle tarkoitetun videon sukeltamisesta heidän kanssaan. Ja kävikin ilmi, että nämä kaksi sattuivatkin olemaan kaksi 22-vuotiasta suomalaista tyttöä! Puuduttavan puolentoista tunnin videosession jälkeen rupesimme lukemaan meille annettua kirjaa ja täyttämään paperinipullista tehtäviä. (Olo oli kun koulussa!) 2,5h aherruksen jälkeen oli paperit tehty, sanoin tytöille moikat ja lähdin vauhdilla takaisin hotellille. Söimme pienessä viehättävässä kuppilassa jossa on suhteellisen edullista ja se on joka ilta näyttänyt olevan täynnä. Kuten tavallista, ruoka oli herkullista. 
Huomenna on siis Katien ja Ollien viimeinen kokonainen päivä täällä Taolla, ja meidän viimeinen yhteinen päivä. Mikä luulen, että nyt kun asia alkaa realisoitumaan, harmittaa meitä kaikkia, on ollut niin helppoa, turvallista ja hauskaa matkustaa yhdessä viimeiset reilut kaksi viikkoa. Itse suuntaan heti aamusta 9.30 alkavalle tunnille Pheonix diverssiin, jossa minua odottaa allas sukellus harjoittuelua sekä muutama tunti teoriaa ja videoita lisää. Minun pitäisi olla sieltä vapaa siinä kolmen paikkeilla, joten illalla kaavailimme mennä syömään viimeisen yhteisen ateriamme Portobello nimiseen kivan näköiseen italialaiseen raflaan.
Kaikki hyvä tulee aina päätökseensä, vaikka ei haluaisikaan, siksi onkin niin tärkeää nauttia jokaisesta hetkestä mikä sinulle suodaan täysillä. Dream it, do it and live your dream. It's only one life you have.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti