It's not the place, it's the people you are with, the place just adds up!

Aallot törmäilevät lempeästi rantakiviin, aurinko laskee horisonttia kohti punaisena. Makaamme Ollien sekä Katien kanssa sitä katsellen Green peace- bungalowien terassilla. Kajareissa soi The Paper Kites.   Me kolme ja meri. Olemme Koh Phanganilla. Heaven on earth, truly!

Koh Samuilla viineistään tuli huomattua, että pitää mennä fiiliksen mukaan ja antaa kaikelle mahdollisuus, toinen mahdollisuus, koska asioiden on tapana loksahdella paikoilleen. Niin kävi Samuilla. 

Negatiiviset odotukset saarella vierailulle hävisivät viimeistään toisena päivänä ja lähdin saarelta hymy huulilla, aivan eri kuva koko paikasta kun tullessani. 

Toisena päivänä vuorasin itseni aurinkorasvalla, pakkasin reppuni ja vuokrasin 200BHTllä skootterin. Kuudessa tunnissa kiersin saaren, pysähtyen parille lähes autiolle beachille, vesiputoukselle sekä näköala paikalle syömään ostamaani papaijaa. Skootterilla 70km/h huristellessa ja tuulen puhaltaessa korvissa nautin täysillä hetkestä. Kun pääsin takaisiin meidän kylään, liityin Ollien ja Katien seuraan hotellimme ravintolan rappusille jossa pohdimme tulevia suunnitelmia. 

Illalla lähdimme metsästämään ruokaa. Kävelimme erään intialaisen ravintolan ohi jo melkein päädyimme sinne, mutta jatkoimme kuitenin matkaa. Emme kuitenkaan löytäneet mitään järkevää joten päätimme pitää herkuttelu päivän ja syödä kunnolla ravintolassa joten päädyimme tähän samaan intialaiseen ravintolaan. Kun saimme ruoat tilattua sivukorvalla kuulin viereisessä 11 hengen pöydässä puhuttavan suomea. Ensiksi luulin kuulevani harhoja, koska en tosiaan ole kuullut ainuttakaan kertaa täällä koko aikana suomea. Kuopion murteesta ei voi kuitenkaan erehtyä! Hetken aikaa silmäiltyäni porukkaa huomasin joukosta tutun kasvon. Hetken mietin voiko olla mahdollista. Mutta kyllä, maailma on vaan niin jumalattoman pieni. Pöydässä istui Tuukka, 24vuotias jäppinen, joka keväällä vielä työskenteli Kilroylla jossa hän minulle tämän kyseisen matkan buukkasi ja järjesteli asiat. Nyt hän kuitenkin oli matkalla Uuteen-seelantiin töitä tekemään. Koska omakin reittini kulkee sitä kautta, tapaamme varmasti. Kun olimme syöneet, tuli hän puhumaan meille ja kävi ilmi, että myös hän oli tunnistanut minut, mutta ei vaan kirveelläkään muistanut missä yhteydessä olimme tavanneet. Koska meillä ei ollut loppuillaksi suunnitelmia päätimme lähteä  bisseille. Niimpä päädyimme tähtitaivaan alle rannalle jättimäisten säkkituolien päälle istuskelemaan. 

Ja kyllä, join olutta. En koskaan, kirjaimellisesti koskaan juo olutta, mutta nyt päätin, että hemmetti kai sitä pitää opetella juomaan kun täällä puolella maailmaa siideri on täysin tuntematon käsite. Pari tuntia chillailtuamme päätimme lähteä meidän hotellillemme, niimpä kävimme viereisessä kaupassa ostamassa bisseä, haimme otsalampun, jonka valossa istuimme autiolla rannalla pimeässä ja pelasimme Katien mulle ja Tuukalle opettamaa korttipeliä. Päädyimme makoilemaan rannalla oleville hieronta alustoille. Siellä naureskelimme railakkaasti ja pelailimme Ollien kehittämää peliä jossa laitoimme pimeässä aina vuorollamme toistemme päälle johonkin kohtaan karkin jonka toisen sitten piti silmät kiinni suullaan etsiä karkki toisen vartalolla. Kaikkea sitä keksii. Harkitsimme jo nukkumista rantahietikolla, mutta loppuenlopuiksi päädyimme omiin bungaloweihimme nukkumaan aamu viiden jälkeen, Ollie luovutti jo neljältä, mutta muut jäimme vielä kuuntelemaan musiikkia ja jutskailemaan. 

Ilta/yö oli kyllä hauskin pitkään aikaan. Mahtavaa seuraa, bisseä, hyvää musiikkia ja rutkasti naurua, mitä sitä ihminen muuta tarviikaan. 

Muutaman tunnin unien jälkeen oli jälleen aika pakata rinkka ja lähteä lautalle. Suuntana Koh Phangan. Ollie ja Katie varasivat jo eilen huoneen Green peace nimisestä paikasta, mutta itse päätin olla varaamatta ja uskoa siihen, että huone irtoaa ilman varaustakin, koska vielä hiljaisella sadekaudella kuitenkin ollaan. Ja kyllähän se huone irtosi. Niimpä nyt postittelen täältä rannan kupeesta jossa olemme koko päivän chillailleet tyynyjen päällä kuunnellen musiikkia ja aaltoja. Ja ihaillen järjettömän upeita maisemia. Koko illan katselimme auringon hidasta laskua horisonttiin ja lueskelimme. En tiedä missä voisi olla enempää rentouttavampaa kun täällä. Ei ranta myyjiä, hierontakojuja kymmenen metrin välein, ei ihmisiä eikä vesiskoottereita tai banaaniveneitä. Sen sijaan ilmaiset kanootit täältä löytyy joilla aijomme huomenna lähteä matkaan. Aijomme myös vuokrata skootterit joilla pääsemme helposti keskustaan, koska paikkamme on aika sivussa keskustasta. 

Tänään lounaalla puhuimme kohtalosta. Mietimme kuinka kaikki elämässä on oikeasti niin ajoituksesta kiinni. Kuinka asiat aina vaan jollain kumman tavalla menevät niinkuin niiden on tarkoituskin. Totesimme kaikki uskovamme kohtaloon, Katie vähän skeptisemmin, mutta kuitenkin.

Mietin, että jos en olisi tullut juuri tuona päivänä Samuille, en olisi päättänyt jäädä sinne pariksi yöksi, en olisi tavannut näitä mahtavia kaveruksia, enkä olisi eilen päätyneet siihen intialaiseen ravintolaan, jossa tapasimme Tuukan enkä olisi myöskään kokenut tota mahtavan hauskaa iltaa. Enkä nyt makaisi näiden kahden kanssa täällä täydellisessä rauhassa. Nyt kuitenkin asiat tuntuvat olevan juuri niin täydellisesti kun ne vaan voivat olla enkä voi kun hymyillä ja olla onnellinen tästä kaikesta onnesta ja ilosta mitä minulle on suotu. Ja kaikista näistä ihanista ihmisistä keneen olen saanut mahdollisuuden tutustua. En voisi toivoa mitään parempaa. 

Okey, my former teacher asked me If I could write something in english also, I actually thought about it before myself also, but decided to go with finnish. But I think now I'm going to write at least little bit in english also, just to practice my english. 

Koh Samui turned out to be absolutely amazing, so much better than I thought. And I met some great people and had so amazing time. 

I rented a scooter yesterday and cruised around the island, also burning my back a bit. But it was so much fun and only 200BHT for 24hours. 

At the evening we went to this Indian restaurant with Ollie and Katie, where I heard some finnish. When I looked at the group I noticed Tuukka who is this 24year old guy who used to work at Kilroy and he actually booked me this around-the-world trip. Now he was off to New-Zeland to work at least up till April. We all went for "one beer" -Yep, I also drank beer, and it wasn't that bad! And like usually that "one beer" turned out bit more. We went to our nearest shop to buy beer like three times during the night -it was a good thing it was open 24/7- and played cards and everything else at the beach till 5.00am. It was so much fun! And we laughed so much. 

After couple of hour sleep we packed our backpacks and came here, to Koh Phangan . We have these absolutely amazing, relaxing place on the beach, where we have chilled all day and watched the sunset and listened to some good music. 

At the moment, things just klick to the right places and happier than ever, and I can just smile and be really grateful for this opportunity to meet all these amazing people and get to know them, and to be on this trip. I bet this is gonna be the year that I'm gonna remember forever. 

XoXo Miia, in the happy place