Discovering Lombok and Gili T

Lombok, Coco Beach

Takana tunnin ajomatka satamaan, parin tunnin lautan odottelu, lautalla kiduttavan pitkät 5 tuntia suorassa auringon tulikuumassa paahteessa, tunnin ajomatka Lombokin satamasta Senggigi Beachille. Mutta vihdoin saavuin pieneen kotimajoitukseen Ressa Homestayhin 5km päästä Senggigin keskustasta. Ystävällinen perhe otti minut vastaan ja sain mukavan huoneen. 50 000IDRllä vuokrasin skootterin vuorokaudeksi ja lähdinkin ajelemaan kohti Senggigin keskustaa. Maasto täällä muistutti monine meren vierellä kulkevine mäkineen Thaimaata. Maisemat olivat upeat, Balin saaren siluetin loistaessa taustalla. Senggigin keskusta on pieni, mutta se kulkee aika ison tien molemmilla puolilla. Keskusta on levittäytynyt aika laajalle ja rakennuksia on paljon, mutta ihmisiä ei niinkään joten fiilis kaupungissa muistutti hieman jonkinlaista aavekaupunkia, monien rakennusten toimitilojen ammottaessa tyhjyyttään.

Indonesialainen nuudeli-broiskukeitto

Kuten Balin Kuta Beachillä, myös täällä turistejen sijaan ranta pursusi paikallisia ihmisiä. Ranta itsessään oli harmittavasti täynnä kaikkea mahdollista muovia ja roskaa joka ei ollut kovin kaunista katseltavaa. Kun jälleen näytin olevan ainut länsimaalainen koko rannalla, pienen ahdistuksen iskiessä lähdin nopeasti rannalta ja lähdin metsästämään ruokapaikkaa. Sattumalta osuinkin samaan paikkaan, jossa kaksi satamasta tänne ajomatkallani tapaamaa norjalaista tyttöä majoittuvat ja liityinkin heidän seuraansa. Ilta vierähtikin nopeasti tutustuassamme toisiimme ja syödessä herkullista Indonesialaista ruokaa. 

Gili T.

Ensimmäinen aamu Lombokissa lähti käyntiin terassilleni tuodulla aamupalalla joka koostui muutamasta palasta hedelmiä, toastista jonka sisällä oli ketsuppia ja paistettu kanamuna sekä teestä. Kun lautalla tullessani sain luettua Dan Brownin Infernon -joka on aivan mielettömän kekseliäs ja upea kirja, suosittelen ehdottomasti lukemaan- lahjoitettuani norjalaisille tytöille oli minulla päivän tarkoituksena löytää kirjakauppa ja uusi kirja. Tehtävä osottautui kuitenkin luultua vaikeammaksi ja päädyinkin ajamaan 5 tuntia ympäri saarta, löytäen yhden kirjakaupan, jossa oli huimat viisi kappaletta vanhoja englanninkielisiä kirjoja. Kuka tiesi, että voisi kirjan löytäminen olla näin haastavaa?! 

Biking with Erica around Gili T.

Norjalaiset Thea ja Serine

Niimpä lukuisilta paikallisilta suuntaa kysyttyäni ja liian monta kertaa eksyttyäni löysin vihdoin takaisin majoitukselleni. Illalla meidän oli norjalaisten tyttöjen kanssa tarkotus mennä katsomaan kallion kielekkeellä olevaa temppeliä matkalla Senggigin keskustaan, mutta koska tytöillä ei ollut rahaa mukana  menimme suoraan kaupunkiin ja lauttamatkan Gilin saarille varattuani lähdimme syömään. 

Paikallinen kulkuneuvo; hevonen.
Kuulin, että hevosia täällä käytetään
niin paljon, että raukat eivät kerkiä
elää kuin vaivaiset kolme vuotta,
eli kyseisen kulkuneuvon käyttö
tiukasti pannassa!

Jostai syystä en tykännyt Senggiggistä ollenkaa, joten päätin lähteä heti kahden yön jälkeen tunnetuille Gilin saarille. Päämääräni olisi saarista lähinnä Balia sijoittuva Indonesian suurimpana bilesaarena pidetty Gili Trawangan. Suurin syy varmasti siihen etten pitänyt Lombokista on suuri kulttuurillinen ero jos vertaa Baliin. Tällä saarella peräti 75% asukkaista ovat muslimeita ja uskonto todella näkyy ja erityisesti kuuluu täällä. Todella monta kerta päivässä saaren lukuisista moskeijoista kuuluu ilmeisestikkin rukouskutsu epämääräisenä huudon sekaisena sekamelskana. Lähestulkoon kaikki naiset saarella pitävät päässään huiveja ja koska itse pidän tätä erittäin naisia alistavana ja tasa-arvoa loukkaavana en ikinä ole ollut islamin uskon suurin kannattaja. Myöskin tämän kulttuurillisen seikan vuoksi vaaleana yksin matkustavana naisena en tuntenut oloani ollenkaan mukavaksi vaan lähinnä paikallisten katseet ja valokuvauspyynnöt ahdistivat. Toinen norjalaisista naisista kertoi, että tilanne hänen viimeksi täällä vierailellessaan 12 vuotta sitten oli aivan sama. Mikä onkin mielestäni erittäin kummallista, koska turistien määrä tuona aikana on epäilemättä kasvanut huikeasti, enkä usko vaaleiden ilman huiveja kulkevien naisten olevan millään tapaa erikoisuus. Toinen mikä minua aina tännepäin maailmaa matkustaessa ihmetyttää ja nyt erityisesti täällä olen kiinnittänyt huomiota paikallisten ihmisten työn tekoon. Tuntuu, ettei paikallisilla miehillä täällä ole mitään muuta tekemistä kun maleksia katujen varsissa turisteille huutelun ollessa elämän tehtävänä. Itse kun on Suomessa tottunut siihen, että työt tehdään kunnolla ja hyvällä sykkeellä ei aina ymmärrä tätä ihmisten työmoraalia täälläpäin. 

Meijän hullun hauska englantilainen kouluttajamme Wayne

Muutaman tunnin matkustelun jälkeen saavuin autottomalle 3x2km suurelle valkoisten rantojen ympäröimälle paratiisisaarelle. Tapasin ensimmäiseltä viikoltani Lapoint surcampiltä Balin Canggusta tutut norjalais naiset jotka olivat juuri lähtemässä sarelta sekä ruotsalaisen Erican joka oli vielä jäämässä saarelle. Erican kanssa päätimmekin yöpyä juuri avatussa Gili Backpackers hostellissa yhteisessä huoneessa. Huone on pieni ja jaamme ulkona sijaitsevat suihku ja wc tilat hostellin muitten asukkaiden kanssa, mutta huone on siisti ja halpa sekä aamupala kuuluu hintaan. Henki koko hostellissa on myös aivan mahtava. Koska molemmat halusimme päästä sukeltamaan, edellisestä sukelluksesta jo kolmisen viikkoa kuluneena oli hinku veteen suuri. Päädyimmekin hostellimme omistajien omistamaan englantilais-ruotsalais-ranskalais omisteiseen Gili Diversiin. Erica päätti pitäytyä yhdessä Fun divessä kun itse varasin heti seuraavana aamuna alkavan Advanced open water- kurssin. Kurssi on suorittamastani open water kurssista seuraava ja sillä opetellaankin mm veden alla suunnistamista, tehdään night dive ja päästään 18 metrin sijasta sukeltamaan 30metriin. 

Gili Backpackers - come as a stranger, leave as
a friend

Lopuksi päiväksi vuokrasimme Erican kanssa polkupyörät ja pyöräilimme ympäri pienen saaren välillä pariksi tunniksi rannalla nukahdettuamme. Bilesaaren maineesta huolimatta saari kaiken kaikkiaan on suhteellinen hiljainen ja ympäröity kauniilla lähes autioilla rannoilla. 

Kilppari!

Illalla tutustuimme hostelimme porukkaan ja lähdimme kaikki porukalla juhlimaan erääseen sukelluskoululle. Saaren ollessa pieni ja turistien määrä rajallinen, on saarella fiksusti päätetty pitää maanantai, keskiviikko ja perjantai varsinaisina bile päivinä, näinä iltoina saaren muiden baarien sulkiessa suht ajoissa jatkaa yksi tietty paikka kaikkien juhlijoiden kerääntyessä sinne aina aamun tunneille saakka. 

Seuraavat pari päivää kuluivatkin nopeasti vedenalaisesta maailmaa ihastellessa sukelluksen merkeissä. Ensimmäiseen päivään kuului aamu -ja iltapäivä sukellus toisena päivänä tehtiin kaikki kolme sukellusta, yhden niistä ollen yösukellus. Sukellusten aikana näimme mm. kilpikonnia, mustekaloja, hummereita... Jos nyt vertaan Thaimaan Koh Taoa ja Gilejä sukelluksen osalta, on täällä ehkä enemmän nähtävää, mutta merenkäynnin ja aika huonon sään vuoksi on näkyvyys paljon Taon spotteja huonompi, myöskin korallit ovat ehkä monipuolisimpia mitä ne Taolla olivat. 

Diving makes you happy 

Jos sinulla on koskaan mahdollisuus tehdä yösukellus (etkä pelkää pimeää) suosittelen kokeilemaan. Itse koin sukelluksen erittäin rauhottavana, melkein meditoimiseen verrattavissa olevaan mystisena kokemuksena. Pimeys toi kovin rauhallisen ja turvallisen olon itselleni, muutama kuitenkin sanoi kokeneensa jonkinlaista panikointia pimeydestä johtuen. Ehkä ikimuistoisin hetki tällä yösukelluksella oli kun istuimme kaikki ringissä meren pohjalla , täysin piemeässä lamppujemme pimentyessä pukujamme vasten. Käsiämme heilutellessamme täyttivät pimeässä hohtavat planktonit meren. Mieleeni tuli aivan yksi kohtaus Piin elämä- elokuvasta. Ja se se hetki todella oli kuin sadusta. 

Lounas Gili style. 

Tänään torstaina, jonka oli tarkoituksenamme olla viimeinen päivämme, heräsi Erica koviin vatsakipuihin ja vatsan kouristeluihin ja päivän kääntyessä iltaan päätimme lähteä vasta lauantaina, varasimmekin jo laiva liput kyseiselle päivälle. Itse lähdin aamupalan jälkeen rannalle nukkumaan muutamaksi tunniksi, kävin hakemaan Advanced open water- sertifikaattikorttini ja kävin syömässä. Paluu matkalla hotellille nappasin Ericalle vähän syötävää ettei tyttö ihan käsiin kuihtuisi sängyn pohjalla. Koska oli ensimmäinen päivä sitten tänne tulon jälkeen kun aurinko suvaitsi paistaa -ja vielä koko päivän! ajattelimme, että menisimme Sunset bariin katsomaan auringonlaskua, mutta Erican olon ollessa heikko päätimme jättää auringonlaskun katselun huomiselle. Illalla lähimme naiporukalla syömään Gili diversin ravintolaan, josta ruotsalaisten ruokien joukosta päätin valita perinteiset lihapullat muussin ruskean kastikkeen kanssa. Vihannekset ja muussi eivät olleet maintsemisen arvoisia varsinkaan jäätävään hintaan nähden (50 000idr= 2,55euroa), mutta lihapullat taas olivat oikeasti yhdet elämäni parhaimmista. Harvoin sitä saa yhtä pehmeitä ja älyttömän täydellisen makuisia pullia. Nam. 

Pikku kisuli ruoka apajilla 

Erican olon ollessa illalla edelleen kovin heikko päätimme jättää juhlinnat tältä päivältä väliin toivoen, että huomenna olisi jo parempi olo. 

Ericalla oli alunperin tarkoituksena mennä Gilin jälkeen moikkaamaan lauantaina Balilta lähteviä norjalais naisia Kutalle, mutta nyt kun lähdemme päivän myöhemmin jatkamme matkaamme yhdessä Cangguun johon menemme moikkaamaan Lapoint Campille Johania, Louisea ja Vildeä. Lopuksi Bali ajaksi olen kaavaillut meneväni etelän Bukit Peninsulaan. Ajan kulu tuntuu vain kiihtyvän, koska kuukaudesta ei ole enää jäljellä 9 kokonaista päivää ja 1.12 suuntana onkin jo Australia ja Sydney! 

Puolentoista kuukauden jälkeen maistu lihapullat
ja muusi aika mahtavalta

Mua kutsutaan meijän
hostellilla kissa kuiskaajaksi,
vissiin nää pikkukisut tykkää
musta vaikka en mikään kissa-
ihminen olekkaan 

Vaikka olen tykännyt olla Indoissa, odotan innolla pääseväni Australiaan, jossa eivät vaaleat hiukset ole poikkeus vaan pikemminkin sääntö ja voin huoletta sulautua joukkoon ilman sen suurempia ihmetteleviä katseita ja paikallisten yrityksiä myydä ties mitä. Olemme moneen otteeseen Erican kanssa puhuneet, että on Thaimaa kuitenkin edelleen se ykkönen, minulle erityisesti ruoan suhteen. Vaikka täällä onkin hyviä ruokia, puuttuu tuore katuruoka jossa näet myyjien paistavan ruoan juuri sinua varten, Thaimaassa ruoka myös on jotenkin freshimpää kun täällä, vaikka kyllä tykkään täällä runsaasta kasvisruoan käytöstä. 

Thaimaalaisilla on myös jonkinlaista kunnioitusta turisteja kohtaan, joka täällä paikallisilta (miehiltä) näyttää lähes poikkeuksetta puuttuvan. Thaimaassa ihmiset eivät ole läheskään yhtä päällekäyviä ja jokaisen yksityisyyttä kunnioitetaan. 

Bali/ Indonesia on kuitenkin erittäin käymisen arvoinen, kauniskaunis paikka, jossa riittää kulttuuria ja aaltoja jokaiseen makuun, ensi kerralla kun tulen, otan kuitenkin mukaani joko kaverin tai miehen.

Nyt innolla nauttimaan viimeisestä viikosta Indonesiassa.

 

Aurinko laskee Gili Tn talojen taakse