sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Same same! But totally different..





Ohi on. Thaimaa. Ensimmäinen kuukausi. Hujahti ohitse. Aluksi aika kului loputtoman hitaasti, mutta lopun lähestyessä, kiihdytti aika vaan tahtiaan.


Otsikko kuvastaa hyvin fiiliksiäni ensimmäisestä kuukaudesta.
Kun Suomesta lähdin, luulin, että kuukaudesta tulisi jotenkin täysin erilainen kun mitä se sitten loppuenlopuksi oli. Ajattelin, että Thaimaassa harrastaisin meditointia, joogaa, makoilisin rannalla ja lukisin, yksin. En ikinä voinut arvata, että tapaisin kaksi maailman ihaninta ihmistä, joista jäisi ystäviäni varmasti loppuelämäkseni, en arvannut, että rakastuisin laitesukellukseen ja saisin siitä uuden harrastuksen, ehkä jotain enemmänkin, en olisi arvannut, että päivääkään en kuluttanut maatessa rannalla paahtamassa itseäni.


Koska olen Thaimaassa ennen tätä reissua käynyt n. 10 kertaa, ajattelin, että olisi kaikki vähän kertaalteen purtua, tuttua ja tylsää. Mutta ei mennyt kauaa kun reppureissu matkustustapaan tottuessa huomasin, että tällä tavalla matkustaessa näkee aivan uuden puolen koko maasta. Kuten Katie ja Ollie minut nimesivätkin -pennin venyttäjäksi, tuli penniä venytettyä, mutta sen seurauksena näki palasen autenttisempaa Thaimaata. Mihin tarvitset luksus resorttia, ilmastointeineen, kiiltävine lattioineen, jättimäisine uima-altaineen kun saat bungalowin rannalta jossa on oma terassi ja riippukeinu sekä tuuletin murto-osalla tuon luksus resortin hinnasta. Miksi maksaa ruoasta neljä kertaa kalliimmin kun voit saada sen niin paljon halvemmalla pienestä katukojusta?


En ehkä uskonut kun kaikki koto Suomessa sanoivat minulle, että älä suunnittele mitään, älä varaa mitään, vaan mene sillon millon huvittaa minne huvittaa. Yritinkin pitää suunnittelun mahdollisimman minimissä, mutta vasta tänne tultua todella tajusin mitä ystäväni tuolla lauseella tarkoittivat. Jos olisin esimerkiksi päättänyt mennä alkuperäisen "suunnitelman" mukaan enkä totella vatsan pohjassa kumpuavaa fiilistäni suunnata Koh Samuille pohjoisen saarten sijaan, en olisi koskaan tutustunut paremmin Tuukkaan, enkä olisi koskaan tavannut Katieta ja Ollieta joiden kanssa päädyin matkustamaan reilut kaksi viikkoa, olisi aikani Thaimaassa ilman heitä ollut täysin ja totaalisesti aivan erilainen.


Viimeistään nyt täällä opin luottamaan siihen vatsanpohja tunteeseen, että mikä tuntuu hyvältä tulee tehdä ja myös loppuenlopuksi on luultavasti se mikä johdattaa sut sille tielle mitä sun onkin tarkoitus kävellä.


Luulen, että en ole koskaan kunnolla muodostanut omaa mielipidettäni paikoista joissa olemme perheeni kanssa Thaimaassa käyneet vaan vähän myötäillyt muiden mielipiteitä. Tai sitten on vaan ollut liian vähän aikaa tutustua paikkoihin kunnolla. Sillä nyt kun annoin toisen mahdollisuuden Koh Samuille ja Taolle joista en aijemmin oppinut pitämään muuttui kuva molemmasta saaresta täysin. Kuten jo aijemmin mainittu, Taoon tykästyin noista kahdesta enemmän, varmasti koska aika Samuilla jäi vain kolmeen päivään. Ennen tätä matkaa taas muistin Koh Phagnanin ehdottomasti hienoimpana paikkana, mutta nyt toisella kertaa jäi saari mielestäni ehdottomasti Taon varjoon.


Onnekseni kertaakaan en ole ensimmäisen kuukauden aikana sairastanut minkäänlaista tautia, tietenkin ilmastointia 18°C pitämisesestä johtuen kurkku on ollut muutamaan otteeseen aika kohmeessa (kuten tälläkin hetkellä), mutta sen vakavampaa ei ole vielä tähän mennessä ollut.
Koska kaikki on mennyt jotenkin niin soljuvasti ja ehkä epäilyttävänkin hyvin, tietenkin toivon, että kaikki menee hyvin vastedeskin, mutta eihän kaikki voi olla aina vaan kuin pumpulilla kävelyä, kyllähän jossain vaiheessa joku notkahdus on tultava..? Mutta toivottavasti ei..
Vaikkakin ensimmäinen kuukausi reissua ja lomailua on varmasti vielä täysin matkailun "kuherruskuukautta" kaikki on helppoa, huoletonta, ei tähän mennessä ole ollut kertaakaan koti-ikävä ja  ajatuskin Suomeen palaamisesta nostaa palan kurkkuuni; en halua takaisin, olenkin siis sujuvasti yrittänyt välttää kaiken kotiinpaluuseen liittyvän miettimisen. Vielä on 8 kuukautta jäljellä! Mutta olen varma, että sekin aika tässä vielä tulee kun tekisin mitä tahansa ollakseni kotona, omassa sängyssäni, ruisleipää ruokapöydässä. Toistaiseksi olen kuitenkin tästä hetkestä iloinen. Erittäin iloinen.


Vaikka olen sujuvasti myös vältellyt turhaa suunnittelua -tai ylipäätään miettimistä ja aivojen käyttöä..., on ollut pakko Thaimaa-kuukauden viimeisinä päivinä sekä tänne Balille saavuttaessa kohdistaa katseeni jo kuukauden päähän Australiaan, mikä on suunnitelmani Australian 5kk varten. Aluksi ajattelin matkustavani ympäri itä-rannikkoa heti Sydneyyn saavuttuani, mutta Bangkokissa tapasin aussi jäppisen, jolle puhuin suunnitelmistani ja hän sanoi, että olisi minun ehdottomasti jäätävä Sydneeyn jouluksi ja uudeksi vuodeksi sekä piti järkevänä ajatustani hommata duuni heti Ausseihin päästyäni, tehdä töitä ja lähteä tienpäälle parin kuukauden jälkeen ja lomailla taas hetki. Koska kun pääsen Ausseihin onhan tätä totaalisesta lomailua ja chillailua takana jo 2kk.
Olemme myös yrittäneet miettiä Katien kanssa miten saisimme sovellettua niin, että heidän ollessaan Ausseissa kerkeisimme jossain vaiheessä näkemään. He tulevat vasta helmikuussa sinne joten jos oisin tien päälle siinä vaiheessa, sopisi se aikatauluun mainiosti. Mutta taaskaan, en halua tehdä liian tiukkoja suunnitelmia tulevaan, täytyy ottaa asiat niinkuin
ne tulevat, niin lopputulos on yleensä parhain.



Kuta Beach, Bali, Indonesia




1 kommentti:

  1. Pitkässä reissussa tulee varmaan aina jossakin vaiheessa se hetki, kun olisi mieluusti kotona, yleensä varmaan silloin kun kaikki menee mönkään tai sairastuu! Toivon sulle nyt jo tsemppiä siihen hetkeen tai sitten niinkin ettei sitä tulisi ;) Rohkeutta joka tapauksessa! Sitä kyllä tuntuu sulla olevan reppu täynnä..
    Mutt tuo kuulostaa kiinnostavalta etsiä ausseista töitä, mitäköhän sieltä mahtas löytyä, selvinnee sitten..:)

    Hannn

    VastaaPoista