Only when you go far you realise how true "You have to go far to learn to appreciate what you have near" is…

Otsikko kertoo paljon tämän hetkisistä fiiliksistä. Joulu lähestyy, en ole koskaan ollut mikään järjetön joulu ihminen tai fanaattinen juhlan suhteen, osa syynä varmasti se, että on perheen kanssa tullu Thaimaassa joulut viimesen vuosikymmenen ajan vieteltyä, niin ei koskaan oo tullu perinteinen Suomi-joulu mitenkään erittäin tärkeäksi. Tänä vuonna ääni kellossa on kuitenkin toinen. Olen Sydneyssä, ilman perhettä, ilman ystäviä, välimatkaa Barbadoksella joulua viettävään perheeseeni 16541km (lentomatkana kevyet 21h). Pieni ikävä ei voi olla kolkuttamatta takaraivossa. Eikä ihan pieni. Tiesin, että jos ikävä iskee jossaan vaiheessa, se on jouluna, ja sieltähän se ilmesty. En ikävöi Suomea, ehei, Sydney on liian upea kaupunki siihen, että pystyisin Suomea ikävöimään, aussit ystävällisiä ja rentoja yms, mutta perhe ja kaikki ihanat ystävät. Niitä eivät korvaa upea ympäristö, raha taikka uudet tuttavuudet. Ne ovat korvaamattomia.
Jos vain jollain keinolla pääsisin edes hetkeksi kaikkien tärkeiden ihmisten luokse ja voisin kertoa kuinka tärkeitä he ovat. Sitä kun tulee aivan liian harvoin kerrottua, suomalainen kun pohjimmiltaan on.

Lopputulos ei voi olla kun hyvä
jos yhdistää avocadon, salsan,
uppiksen, ilmakuivatun kinkun ja
hapanjuuren leivotun leivän!

Thaimaassa ja Indoissa ajatukset olivat taasen elinoloissa, siinä kuinka onnellinen on, että on syntynyt Suomeen, jossa asiat ovat niin epätodellisen hyvin verrattuna näihin Aasian maihin. Kuinka on onni, että jokainen Suomessa on siunattu ilmaisella koulutuksella, jota pidetään niin itsestäänselvyytenä, että sitä vähätellään ja arvostetaan aivan liian vähän. Monella muulla tässä maailmassa ei ole samaa etuoikeutta. Kuinka Suomessa opetetaan englantia, niin, että nykysukupolvessa varmasti jokainen ymmärtää edes jonkin verran sitä. Myös turhautuminen iski siitä kuinka länsimaissa valitamme niin täysin turhanpäiväsistä naurettavista asioista, asioista josta tuollapäin maailmaa ei edes osata haaveilla. Koko ensimmäisenä kahtena kuukautena pisin aika jota matkustin yksin taisi olla kaksi viikkoa, joten nyt kun on 4 viikkoa vaeltanut yksin, ei ole voinut välttymättä miettimästä omia tunteitaan ja ajatuksiaan, joten siksi nyt niitä tänne päätin kirjustella. 

Ihania Suomi-herkkuja

Asiat eivät ole kuitenkaan millään tavalla huonosti, ehei, on katto pään päällä -tämänhetkisestä paikasta aijon kuitenkin vuodenvaihteen jälkeen lähteä ja vaihtaa maisemaa- ja juuri sain myös työpaikan ihan mahtavasta ravintolasta, kun rupesi jo epätoivo iskemään etten varmaan koskaan löydä töitä Sydneystä, rupesi mielessä käymässä aikaisemmin Sydneyn jättäminen ja uusiin maisemiin lähteminen. Kaikella oli taas tarkoituksensa ja kuin onnen kantamoisella päädyin töihin Mejico nimiseen meksikolaiseen ravintolaan. Keittiössa on aivan mahtavan lämmin ja hyvä fiilis, vaikka ravintola on aamusta iltaan asti erittäin kiireinen, espanja ja italia raikaa läpi keittiön. Kansallisuuksia löytyykin multikulttuurisesta keittiöstä monelle sormelle. Mesu on Nepalista, kuten pari muutakin kokkia, löytyy perulainen, chileläinen, brasilialainen surffari, kaksi italialaista keittiöapulaista, korealainen, skotti, filippiiniläinen, uudesta-seelannista lisäkseni keittiön ainut nainen, keittiön sous chef, on mukaan eksynyt yksi aussi ja ranskalainenkin, ja tietenkin skandinaviaa edustamassa minä. Kaiken toiminnan lomassa iloinen puheensorina täyttää keittiön kun italialainen opettaa ranskalaiselle italiaa ja minä nepalilaiselle mikä "eggplant" on suomeksi. Säilötyt kaktuspalat saa päällensä tupla leivityksen samalla kun kerron juuri iltavuoroon tullelleelle brasilian edustukselle mitkä ovat perinteisiä suomalaisia ruokia. Seuraavaksi käsittelyyn pääsivät grillatut munakoisot. Henksuruoaksi skotti edustus oli valmistanut älyttömän hyvää Shepard's pieta ja pinaatti salaattia jonka nautiskelimme hiljaisuuden vallitessa öljykanisterien päällä. Kolmelta olikin jo viikon ensimmäinen vuoro pulkassa. Huomenna aamulla taas suuntaa ruosteinen pyöräni minä kyydissään kohti Pitt street 105ttä. Täytyy muuten mainita, että ekaa kertaa elämässäni teen "toimistotyö tunteja" ravintola-alalla; nimittäin tällä viikolla olen joka päivä töissä 8-16.

Sydneyn suomalaiset jonottaa vuokon Suomi-herkkuja

Olen myös yrittäny vähän tutkailla Sydneyssä majailavien suomalaisten toimintoja ja löytänytkin muutaman sivuston jossa Sydneyn suomalaiset ovat yhteydessä ja järjestävät tapahtumia yms. Hirveän Suomiruoka-himon iskettyä kuin joululahjana löysin ilmoituksen seuraavana aamuna pidettävistä suomalaisista joulumarkkinoista. Niimpä sunnuntaiaamuna suuntasin pyörineni itäisen Sydneyn suuntaan, josta löysin Estonia Houselta suomalaisen Vuokon, joka oli asettelemassa pöytäänsä kaikkia suomiherkkuja, immelletystä perunalaatikosta perinteisiin lihapiirakoita. Tosin eivät tuotteet kerenneet kuljetus boxeista pöytään asti kun kaikki kynnelle kyenneet suomalaiset olivat jo haalimassa omaa pussiaan korvapuusteja, aamulla leivottuja lämpimiä ruisleipiä tai karjalanpiirakoita.
Porukoilta tulee myös lisähelpotusta Suominälkään lähipäivinä, koska ilokseni kuulin, että lähti paketti Suomesta Australiaa kohti enkä malta odottaa! Sen verran tiedän, että pyynnöstäni paketti sisältää ainakin glökiä, oijoij. Saa tietenkin nähdä mitä Australian tulli innostaa nyhtämään paketista veke…

There's no market like Paddy's! 

Aika kun liitää kuin siivillä, olen myös ruvennut innolla suunnittelemaan Sydneyn jälkeisiä kuukausia, eniten tällä hetkellä odotan helmikuun 24päivää, jolloin ihanat britti ystäväiseni Katie ja Ollie saapuvat Brisbaneen. Suomi ystävien lisäksi näitä kahta aarretta on ollut ihan älytön ikävä. Ennen kun tutustuin heihin, en tiennyt, että voi parissa viikossa muodostua aikaisemmin täysin tuntemattomista ihmisistä niin hyviä ystäviä. Tuota päivämäärää silmällä pitäen minulla on siis noin kolme viikkoa matkustaa tämä Sydney-Brisbane väli. Kuten ennen reissuun lähtöä sanoin, etten aijo lähteä Ausseista ennen kun oon käyny/ ollut töissä hevos ranchillä. Tätä silmällä pitäen löysinkin Blue Mountainilta hevos ranchin johon backpackerit ovat tervetulleita töihin. Joten saa nyt nähdä. Myös Byron Bayssä Brisbanen lähietäisyydellä aijon ehdottomasti viettää ainakin jonkin aikaa.

Jack Johnson, Kirsikkapiirakka ja
siideri. Ei voi olla kun hyvä yhistelmä!

Sydneyn kalatorilta

Joulut ja uudetvuodet olen töissä -ilotulitukset on kuitenkin tarkoitus mennä tsekkaamaan-,  ei tarvitse sen isompia numeroita tehdä ja sen enempää miettiä kuinka on vuoden perhe-juhlan yksin toisella puolella maapalloa… Innolla odotan kuitenkin tulevia kuukausia, rakastan tätä elämisen helppoutta täällä, ei tarvitse olla kiinni samassa työpaikassa sen pidempää kun haluaa tai jos ei satu tykkäämään jostain paikasta, voi lähteä pois juuri silloin kun haluaa, ilman sen isompaa numeroa. En sano, että samojen vaatteiden käyttäminen päivästä toiseen ja jatkuvasta pesemisestä haalistuneet vaatteet eivät olisi jokseenkin väsyttäviä, mutta olen ollut koko 2,5kuukautta erittäin iloinen siitä ettei ole tarvinnut ostaa mitään, koskaan en ole pahemmin osteskelusta tykännytkään, mutta kun ei osta mitään pitkään aikaan niin on pakko joskus ittensä sinne kauppaan raahata. Niimpä muutama päivä sitten raahasin itteni kauppakeskukseen, jossa koko iltapäivän tuhlasin ihan liikaa ja ostin kaiken mahollisen mitä olen hävittänyt ja ollut tarpeessa, ja koko kroppa puutuneena kaupan ovista kun pääsin ulos huokaisin helpotuksesta. En voi ymmärtää kuinka joku voi nauttia kuluttamisesta, vaatteiden ja kaiken materian ostamisesta! En ole sitten Suomesta lähdön jälkeen kertaakaan tuntenut itseäni yhtä turraksi ja kärttyisäksi. Ei ihme vaikka meidän länsimaisessa kulutus kulttuurissa ihmiset ovat stressaantuneita ja ahdistuneita!
Simple is the best!