Gadgetissa oli virhe

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Time for tennis at the most European part of Australia; Melbourne!










Tiedän, tiedän, blogin päivitys on lähiaikoina kärsinyt päivitysten puutteesta, mutta täällä Australiassa tuntuu toi ilmanen wifi olevan suorastaan harvinainen herkku. Niimpä pihinä ihmisenä olen päättänyt, että en rahojani rupea järjettömän hintaseen wifiin tuhlaamaan, joten netin käyttö on ollut rajoittunutta, ennen kun tänne Melbourneen asti pääsin. Täällä kun ilmanen wifi löytyy mm. keskustasta aukiolta jossa näytetään suurelta ruudulta Australian avoimia, sielä siis on tullut hilluttua. 

Melbournen katutaidetta

Wollongong 
_Vietnamilaista Pho keittoa






















Kun puhuin viimeisessä postauksesta työpaikasta luomufarmilla, noh, niinhän siinä kävi, että kolmen päivän päästä mulle ilmotettiin, että paikkani oli korvattu "työhön paremmin soveltuvalla ryhmällä". Pieni kiukku nousi pintaan, koska tuhlasin aikani odotellessa tulevan työn alkua matkustamalla Sydneystä parin tunnin junamatkan päähän Wollongong ja Cronulla nimisiin rantakohteisiin, ilman huolen häivää töiden hakemisesta. Ei sillä, että ei olisi ollut tuolla Wollongongissa ja Cronullassa kivaa, kummatkin älyttömän kauniita, rauhallisia ja rentoja rantakaupunkeja jossa tapasin mukavia ihmisiä, mutta tällä hetkellä toi rahan hankkiminen on kuitenkin päällimmäisenä to do- listalla. No kun Cronullasta suuntasin Sydneyn päärautikselle, onnistuin saamaan itselleni junalipun saman päivän yöjunaan Melbourneen. Kävin kaupungissa syömässä vietnamilaista Pho- nuudeli-naudanlihakeittoa ja ostamassa eväitä tulevalle junamatkalle. 20.30 juna nykäisi itsensä liikkeelle ja 8 tunnin matka sai alkaa.   Kuten arvattukkin, jä unet tuona yönä aika vähiin, mutta sen sijaan katselin leffoja ja sarjoja koneeltani. Kun keskiyön täysikuu valaisi taivaan en voinut kuin tuijottaa junan pyyhältäessä eteenpäin sanoin kuvaamattoman kauniita kirkkaan tähtitaivaan alla hohtavia maisemia. Kumpuilevat pellot vaan vilistivät ohitseni junan vaunujen kolinan ollessa ainoa ääni matkustajien nukkuessa. Neljältä aamulla uniset matkustajat vaihtoivat bussin kyytiin ja aamun sarastaessa matkan viimeiset neljä tuntia kuluivat nukkuessa.
Kyllä! Juustomakkaraa! Pienellä twistillä tosin; turkkilaisen
leivän päällä hummuksen ja salaatin kanssa
Maari ja makaronilaatikko


Korvapuustit uuniin menossa
Melbournessa odotti suorastaan trooppinen ilma, aamu 7.30 lämpömittari näytti 35astetta, myöhemmin päivällä kohoten aina 44asteeseen, ja voin kertoa, että silloin rupesi jo hauskuus olemaan kaukana! Melbournelle kyseinen lämpötila ei kuitenkaan ole mitenkään tyypillinen, luin myöhemmin lehdestä, että tämän aiheutti Melbournen päällä leijuva lämpöaalto, joka oli pisin ja kuumin yli sataan vuoteen! Nostaen lämpötilat neljänä perättäisenä päivänä yli 40 asteeseen!
Mahtava perhe jotka tapasin Cronullassa ja söin illallista heidän kanssa


Tenniksen australian avoimien parin viikon rupeama oli juurikin käynnistynyt ja kaupunki täyttyi tennistä katsomaan tulleista turisteista. Itsestäni kuoriutuikin yllättäen suuri tennisfani. Seuraavat reilu viikko kuluikin siis joka päivä Federation Squaren suuren tv ruudun edessä satojen muiden fanien kanssa jännittäessä matseja. En ole koskaan ymmärtänyt tenniksen sääntöjä, mutta halunnut kyllä oppia pelaamaan, mutta monta tuntia päivässä kun matseja seuraa, kyllä säännötkin alkoivat jo hahmottua ja olen entistä enemmän innoissani oppia pelaamaan tennistä! Tiekkö vaikka joskus lähtisin vaikka Winbledoniin kentälle asti katsomaan pelejä ! Paras osuus on mielestäni voittajan silmistä hehkuva onnellisuus ja ilo ja se kuinka pelaajat ovat niin tunteella mukana, eikä pelin loputtua tulevassa haastattelussa pelätä näyttää tunteitaan. Tänään käytiin vielä järjettömän dramaattiseksi kääntynyt miesten finaali Rafan ja Wawrinkan välillä. Kaikki tietenkin ennakoivat Rafan voittavan ja hän lähti matsiin ennakkosuosikkina. Koko turnaus kun on ollut altavastaajien voittokiitoa, sopi tämä viimeinen paukkukin hyvin turnauksen kulkuun. Ensimmäisen setin lopuilla rupesi Rafan selkä oireilemaan ja menikin siihen jamaan, että mies makasi kentällä makuullaan itkien kun valmentaja hieroi tuskaisen kipeää selkää. Kommentaattorit veikkasivat, että toisen setin jälkeen Rafa luovuttaisi ja antaisi voiton Wawrinkalle. Toisin kuitenkin kävi, toisen tuskaisen setin jälkeen jonka Rafa käytännössä antoi ilmaiseksi Wawrinkalle kun ei kyennyt pelaamaan lähes ollenkaan, kivuista huolimatta Rafa tuli jotenkin peliin mukaan ja voitti kolmannen erän. Se ei kuitenkaan riittänyt vaan sveitsiläinen Wawrinka voitti tehden historiaa, nimittäin kukaan ei ole ennen voittanut sekä rankigin ykköstä ja kakkosta taikka saatika voittanut ensimmäistä grand slam arvoturnauksen finaaliaan. Rafan tuska ja pettymyksen kyyneleet olivat sanoinkuvaamattomat palkintojen jaossa, ja kun mies ääni väristen piti puhetta Rod Laver areenan yleisölle. Urheilu on! Ensi vuonna uusi turnaus.



Tenniksen lomassa olen vaellellut ympäri tätä älyttömän kaunista ja ihmeen Eurooppalaista Melbournea. Ja jokseenkin yllätyksekseni, ensimmäisestä päivästä asti, tykkäsin tästä upeiden grafittien peittämien pikkukujien täyttämästä kaupungista paljon enemmän! Kadut ovat täynnä pienten kahviloiden ulos kiikuttamia tuoleja ja pöytiä, joissa varjojen alla ihmiset nautiskelevat aamuisia herkullisia kahvejaan, Melbournessa kahvi nimittäin otetaan vakavasti ja onnettomat veteen sekotettavat instant- kahvit eivät tule kuuloonkaan. Kontrastia korkeiden pilvenpiirtäjä rykkäiden joukkoon tuovat lukuisat kirkot ja muut vanhat ja rustiikit rakennukset. Vaikka olen kaikkea muuta kuin uskonnollinen, kaipasin Sydneystä täysin maisemasta puuttuvia kirkkoja. Ne luovat tunnelmaa ja tuovat palan historiaa kaupungin vilinään. Myös hiljaisuus ja rauha joka kirkoissa vallitsee ja jota ihmiset kunnioittavat on niin ainutlaatuista.

Toinen meijän couchsurfing hosteista ja virolainen Sylvia
Rafa playing 
Päivä saapumiseni jälkeen tapasin suomalaisen Maarin, joka oli tukikohtaansa muuttanut Sydneystä Melbourneen. Kummatkin hieman kauhuissaan rahan menosta, rupesimmekin puhumaan Couchsurfingista, eli sohvasurffaamisesta rahan säästö keinona, täällä kun majotus tuntuu olevan Sydneytäkin hilkusti kalliimpaa. Maari laittoikin ilmoituksen couchsurfing sivustolla, josta 23- vuotias Andy otti meihin yhteyttä ja torstaina muutimme hiukan Melbournen CBD (Central business district) ulkopuolella, South Yarraan kolmen pari-kolmekymppisen poikamiehen kämppään. Virittelimme Maarin kanssa kaiken maailman kauhu tarinoita couchsurfingista ja kuinka hostit olisivat varmasti jotain 60 vuotiaita pedofiilejä. No eiväthän ne tietenkään olleet, itseasiassa pojat osottautuivat aivan mahtaviksi, itse he lähtivät maalle viettämään Australia päivää jättäen kämpän mun, Maarin ja kolmantena täällä majailevan virolaisen Sylvian käyttöön. Niimpä olemme majaillet täällä huomenna viisi yötä ja säästäneet reilun summan rahaa!
Good morning!
Poikien kanssa olemme käyneet St. Kildan rannalla illalla kattelemassa auringon laskua kitaten siideriä ja ihaillen maisemia. Edellispäivänä lähdimme juhlimaan Rooftop baariin, josta neljältä aamulla päädyimme kävelemään lähes koko matkan takas kämpille hyytävässä kylmyydessä idiootin taksikuskin heittäessä meidät ulos taksistaan….
Juhlimassa meijän couchsurfing hostien kanssa
rooftop baarissa


Ilmasto onkin varmaan kummallisin asia Melbournessa. En ole koskaan ollut paikassa jossa ilmasto voisi vaihtua kun silmän räpäyksessä! Täällä aamu valkenee yleensä viileässä ilmassa, päivällä lämpötilan noustessa aina 30asteeseen, mutta illalla lämpötilan laskiessa vauhdilla alle 15asteeseen, hyytävän kylmän tuulen kylmentäessä ilmaa entisestään. Tiedä tässä nyt sit mitä laittaa aamulla kämpiltä lähettäessä koko päiväksi pois päälle! Luojan kiitos olen varustautunut matkaan ottaen mukaan mm. fleece takkini ja north facen kuoritakkini, muuten täällä jäätyisi iltaisin. Olenkin tennistä illalla kattomaan mentäessä pakannut laukkuni täyteen lämpimiä vaatteita aina kuoritakista ja neuleesta villasukkiin asti. Eipä ole tuntunut kerrospukeutuminenkaan auttavan, sillä on aamusin viimeset päivät kurkkua puristava kurkkukipu herättänyt ja täällä pärskimmekin kaikki kolme kuorossa nenät tukossa. Olo ollut muutenkin kauheen väsynyt ja vetelä, joten en ihmettelisi vaikka aste pari olisikin kuumetta.


Ei, älkää edes yrittäkö toivoa, täällä blogissa ei ole ainuttakaan tekstiä ilman puhetta ruoasta. Tämä pieni osio siis osoitettu Melbournen ravintola tarjonnan ylistämiselle. Sydney oli täynnä englantilaisia pubeja jotka myivät kaikkea mahdollista rasvassa lilluvaa safkaa. Melbourne sen sijaan on täynnä pikkuruisia Ranskalais henkisiä kahviloita, joissa hinnat eivät ole ihan täysin pilvissä ja ruokalistat täyttyvät avocado-uppomuna hapanleivistä, kotitekoisita mysli- hedelmä annoksista tai terveellisistä lounas vaihtoehdoista. Kahvia tai Chai Latteja unohtamatta. Onnistuin myäs löytämään ehdottomasti yhden parhaista Melbournen piilotetuista helmistä, mistä saat varmasti halvinta ja parasta kasvisruokaa Melbournessa. Crossways on Krishnojen ylläpitämä kasvisruoka lounas paikka. Yläkerrassa olevassa salissa pidetään aika ajoin jooga ja meditointi tapahtumia. Joka päivänä on tarjolla eri curry, riisi ja jälkiruoka, vaivaisella 5,5dollarilla! Jos nälkä sattuu jäämään, lisää saa hakea. Pääruoat ovat joka päivä täysin vegaaneja. Ja voin sanoa, että jos saisin ton makusta safkaa joka päivä, en miettisi sekunttiakaan kasvissyöjäksi alkamista. Takaan, että jokainen vannoutunut lihansyöjäkään ei lihaa kaipaisi jos saisi eteensä jonkun näistä herkullisista curryeistä. Intialaisista/aasialaisista makumaailmasta huolimatta ei tämän lähemmäs "kotiruokaa" voi matkustaessa varmasti päästä. Ruoka tarjoillaan vanhoilta mummolan tyylisiltä lautasilta annoksia kaunistelematta. 
Crossways




Keskiviikkona olisi mun tarkotus mennä koevuoroon yhteen pikkukaupungin raflaan kolmen tunnin päästä Melbistä, josko jo löytyisi töitä, pää painon yritän kuitenkin nyt laittaa työn etsimiselle ajalle Katien lähdettyä.









Crosswaysin mielettömän hyvä vegaanicurry 
Mieli alkaa jo kääntyä positiivisempaan suuntaan, kohta toivottavasti myös onni, olen kuiten yrittänyt pitää mielessä koko ajan, että asiat menevät kuten niiden on tarkoitettu menevän ja kaikella on tarkoituksensa; se mikä ei tapa, vahvistaa.
Aamupala myslit ja marjat
Vehreyttä keskellä Melbournea -Fitzroy Garden





sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Never plan 'cause nothing ever works out like you planned it...

Happy New Year! 

Joulu hurahti ohitte, vuosikin kerkes vaihtua, niin kuin myös maisemat ja kaikki vähäiset suunnitelmat mitä olinkaan säilönyt muistini perukoilla.


Blue Mountainsilta
Alunperin oli tarkoitukseni tehä ahkerasti töitä Sydneyssä aina helmikuun alkuun saakka. Noh, koitti sitten 6.1.2014 ja tämä neiti rysäytti reippaasti päälle 20kg rinkkani selkään suuntana Hunter Valley. 


Jos palataan ensiksi tarinan alkuun. En mene lähempiin yksityiskohtiin asian suhteen, mutta meni tossa muutama viikko sitten aikas pahansorttisesti sukset ristiin mun Pyrmontin vuokraisäntäni kanssa, ja kaikki tietenkin kärjistyi kun kerroin lähteväni neljän viikon jälkeen, johon asti olimmekin sitten sopimuksen kirjoittaneet. No ilmeiseti asia ei sitten loppuenlopuksi ollutkaan niin ok kun antoi hän ymmärtää ja 3.1 lähdinkin 80dollaria vuokratakuu rahastani niuhtastuna, jokseenkin nöyryyttäväksi kärjistyneen vuokraisännän kanssa yhteenoton jälkeen. Matkustamisessa on kuitenkin se hyvä puoli, että kun tapaat ihmisiä jonka kanssa ei oikeen juttu luista tai kemiat kohtaa, niin kun käännät selkäsi ja suuntaat eteenpäin, ei kukaan pakota kääntymään taaksepäin ja kohtaamaan näitä ihmisiä uudestaan. Tässä tapauksessa olen erittäin onnellinen tästä faktasta. 


Kuplivaa Moscatoa, aivan super
hyvää!
Stephanie ja Connie 

Aivan mieletön persoona Pokolbin Wine Estatelta







Tämän yhteenoton jälkeen innostukseni Sydneyyn jäämiseen oli täysin pakkasen puolella, samana päivänä kun oli vielä ilmestynyt töistä viesti, että seuraavat kaksi vuoroani olivat peruttu eikä seuraavaa ollut näköpiirissä päätinkin käyttää matkustamisen suomaa vapautta ja jättää Sydneyn vaikeudet taaksepäin. 

Juustohuone
Mikä voisikaan siis olla parempi kohde kuin yksi Australian suurimmista viinintuottaja alueista nimittäin Hunter Valley, kyseisellä alueella tuottaa muunmoassa Lindeman's viinejään, jonka mainosten muistan itse ainakin pyörineen Subilla ja nelosella aina aika-ajoin. Kolmen tunnin, upeissa maisemissa kulkeneen junamatkan, junanvaihdon sekä tunnin bussimatkan päästä saavuin ihanan rauhalliseen Cessnockiin, josta Hunter Valleyn YHAn omistaja Nigel tulikin minut autollaan hakemaan. Erittäin kotoisa hostelli olikin perinteisen näköinen Australian maaseudun talo, joka nökötti Nigelin omistamien viinipeltojen kyljessä.









Tää on vissiin sitä elämästä nauttimista;
juustoja, mansikoita, hapankorppua ja
punkkua suoraa viereiseltä viinitilalta
Seuraava viikko sujuikin sitten maaseudun rauhasta nauttien, itselle kokkaillessa, aamupalan syömisestä talon verannalla, yhtenä päivänä kävimme kahden Hong Kongilaisen tytön kanssa pyörillä tutustumassa Hunterin lukuisiin upeisiin viinitiloihin. Kaksi mahtavaa pullollista tuli ostettuakin mukaan ja nautittua majatalomme verannalla, punkku sujahti kurkusta omatekoisen vasikan Osso buccon kanssa ja upean vivahteikas, raikas kupliva Muscato taas mansikoiden kanssa. Takaraivossa kuitenkin koputti kuitenkin koko ajan fakta, että töitä olisi pakko löytää, niimpä illat kuluivat ikävästi tahtomatta koneen ääressä metsästäessä työpaikkaa. Ja täytyy sanoa, että osa nautinnosta kyllä hävisi kun onnistuin rupeemaan stressaamaan tosta työnhausta aivan liikaa. Hunter Valley oli kaunis vehreä alue jossa visiitti ehdottomasti kannattaa. Sää ihme ja kyllä muistutti kovasti Suomen syksyä, kun sattui erittäin vilpoiset muutama päivää lämpösten väliin, siispä aamupalaa kuistilla nautittaessa fleece onnellisesti lämmitti hartioita ja villasukat varpaita. 


Peanutbutter gelato, ei voi olla kun hyvää !
Loppu viikosta pamahti eteen toinen suunnitelmani päälaelleen kääntävä tekijä. Juttelin Katien kanssa ja ilmenikin, että Ollie oli päättänyt jättävänsä matkan kesken ja suuntaavansa taikaisin Englantiin. Katie kuitenkin päätti jatkaa loppureissun yksin. Alunperin olimme sopineet, että tapaan heidät 24 helmikuuta Brisbanessa, mihin Katien poikaystävä Englannista myös tulee. Viinipullollisen nautittua mahtava idea valtasi mieleni; miksi en tapaisi Katietä Melbournessa ja matkustaisi yhdessä Brisbaneen niin molemmilla olisi matkaseuraa, näin saisin samalla hoidettua passin uusimis systeemit jo nytten Canberrassa pysähdyttäessä. Työtäkin olisi Melbournen suunnilla enemmän tarjolla tällä hetkellä. Niimpä seuraavana suuntana olisikin Melbourne. 
Kaunis Newcastle

Olen löytänyt täällä reissussa uuden lemppari yhistelmän;
quinoa ja paahdetut mantelit. Aivan huikeen hyvää!
Tässä niiden kanssa vuohenjuustoo ja
hapanjuureen leivottua leipää 




Iloisena uudesta suunnan muutoksesta otin välietapin kauniiseen Newcastleen, rannikolla parin tunnin junamatkan päässä Sydneystä. Jos satut seudulle joskus, on Newcastle ehdottomasti vähintäänkin parin yön pysähtymisen arvoinen. Järjestäin jokainen vastaantulija kävelee kaduilla flipflopeilla tai paljasjaloin surffilaudat tai body boardit kainalossa. Pienet kahvilat ovat asetelleet puiset pöytänsä ja metalliset tuolinsa kävelykaduille jossa paikalliset ja turistit sulassa sovussa juovat aamuisia verigreippimehujaan ja syövät tyytyväisinä avocado-uppomunaleipiään.

You only live once
Newcastlessa ollessani e-mailiini ilmestyi viesti erään luomutilan omistajalta jolta olin aijemmin kysellyt töitä. Hän ilmoitti, että seuraavassa erässä olisi työtä 10hengelle jos vain nopeasti hakisi paikkaa. Niimpö hain, ja tänä aamuna sain mailin jossa paikan ilmoitettiin olevan minun. Varmistuksen vuoksi lähetin postia vielä takaisinpäin varmistaakseni, että olihan selväksi tullut, että voin työskennellä vain kuukauden. Jos näin on, viikon päästä olenkin jo Bathurstissa keräilemässä hedelmiä.


Ehdoton lempi gelato makuni; veriappelsiini
Newcatlesta palasin junalla upeiden maisemien vilistessä ohi jälleen Sydneyyn. Päätin, että järkevintä on odottaa täällä tuota työpaikan varmistumista, jos paikkaa ei kuitenkaan loppuenlopuksi jostain syystä irtoa lähden parempaa onnea etsimään Melbourneen. Näillä näkymin, tunnelin päässä pilkottaa siis jo valoa!




Pakko mainita, että Maarin ja hänen englantilaisen kaveriporukan voimin juhlistimme uuttavuotta seitsemän tuntia ilotulituksia odottaen nurmikolla kököttäen. Kerkesi välillä satamaankin ja nökötimme muovipussit päässä maassa. Tulitukset olivat kuitenkin sen luokan tapahtuma, etten sitä täällä ollessani olisi mistään hinnasta jättänyt väliin.


Positiivisin mielin, intoa ja toivoa täynnä siis Uuteen vuoteen! Vielä kerran, super hyvää vuotta 2014 kaikille, toivottavasti se tulee olemaan entistä parempi! Itselleni se tulee olemaan ainakin täynnä uusia kokemuksia, tuttavuuksia ja varmasti paljon itsestä oppimista. Ensi uuttavuotta vietänkin näiden suunnitelmien mukaan Uudessa-seelannissa, saapa nähdä minkälaiset pirskeet siellä on pystyssä, mutta se on varmaa, ettei Sydneyn ilotulituksia pähitä mikään!
Ja matka jatkuu… 


Soft shell crab ramen