Never plan 'cause nothing ever works out like you planned it...

Happy New Year! 

Joulu hurahti ohitte, vuosikin kerkes vaihtua, niin kuin myös maisemat ja kaikki vähäiset suunnitelmat mitä olinkaan säilönyt muistini perukoilla.

Blue Mountainsilta

Alunperin oli tarkoitukseni tehä ahkerasti töitä Sydneyssä aina helmikuun alkuun saakka. Noh, koitti sitten 6.1.2014 ja tämä neiti rysäytti reippaasti päälle 20kg rinkkani selkään suuntana Hunter Valley. 

Jos palataan ensiksi tarinan alkuun. En mene lähempiin yksityiskohtiin asian suhteen, mutta meni tossa muutama viikko sitten aikas pahansorttisesti sukset ristiin mun Pyrmontin vuokraisäntäni kanssa, ja kaikki tietenkin kärjistyi kun kerroin lähteväni neljän viikon jälkeen, johon asti olimmekin sitten sopimuksen kirjoittaneet. No ilmeiseti asia ei sitten loppuenlopuksi ollutkaan niin ok kun antoi hän ymmärtää ja 3.1 lähdinkin 80dollaria vuokratakuu rahastani niuhtastuna, jokseenkin nöyryyttäväksi kärjistyneen vuokraisännän kanssa yhteenoton jälkeen. Matkustamisessa on kuitenkin se hyvä puoli, että kun tapaat ihmisiä jonka kanssa ei oikeen juttu luista tai kemiat kohtaa, niin kun käännät selkäsi ja suuntaat eteenpäin, ei kukaan pakota kääntymään taaksepäin ja kohtaamaan näitä ihmisiä uudestaan. Tässä tapauksessa olen erittäin onnellinen tästä faktasta. 

Kuplivaa Moscatoa, aivan super
hyvää!

Stephanie ja Connie 

Aivan mieletön persoona Pokolbin Wine Estatelta

Tämän yhteenoton jälkeen innostukseni Sydneyyn jäämiseen oli täysin pakkasen puolella, samana päivänä kun oli vielä ilmestynyt töistä viesti, että seuraavat kaksi vuoroani olivat peruttu eikä seuraavaa ollut näköpiirissä päätinkin käyttää matkustamisen suomaa vapautta ja jättää Sydneyn vaikeudet taaksepäin. 

Juustohuone

Mikä voisikaan siis olla parempi kohde kuin yksi Australian suurimmista viinintuottaja alueista nimittäin Hunter Valley, kyseisellä alueella tuottaa muunmoassa Lindeman's viinejään, jonka mainosten muistan itse ainakin pyörineen Subilla ja nelosella aina aika-ajoin. Kolmen tunnin, upeissa maisemissa kulkeneen junamatkan, junanvaihdon sekä tunnin bussimatkan päästä saavuin ihanan rauhalliseen Cessnockiin, josta Hunter Valleyn YHAn omistaja Nigel tulikin minut autollaan hakemaan. Erittäin kotoisa hostelli olikin perinteisen näköinen Australian maaseudun talo, joka nökötti Nigelin omistamien viinipeltojen kyljessä.

Tää on vissiin sitä elämästä nauttimista;
juustoja, mansikoita, hapankorppua ja
punkkua suoraa viereiseltä viinitilalta

Seuraava viikko sujuikin sitten maaseudun rauhasta nauttien, itselle kokkaillessa, aamupalan syömisestä talon verannalla, yhtenä päivänä kävimme kahden Hong Kongilaisen tytön kanssa pyörillä tutustumassa Hunterin lukuisiin upeisiin viinitiloihin. Kaksi mahtavaa pullollista tuli ostettuakin mukaan ja nautittua majatalomme verannalla, punkku sujahti kurkusta omatekoisen vasikan Osso buccon kanssa ja upean vivahteikas, raikas kupliva Muscato taas mansikoiden kanssa. Takaraivossa kuitenkin koputti kuitenkin koko ajan fakta, että töitä olisi pakko löytää, niimpä illat kuluivat ikävästi tahtomatta koneen ääressä metsästäessä työpaikkaa. Ja täytyy sanoa, että osa nautinnosta kyllä hävisi kun onnistuin rupeemaan stressaamaan tosta työnhausta aivan liikaa. Hunter Valley oli kaunis vehreä alue jossa visiitti ehdottomasti kannattaa. Sää ihme ja kyllä muistutti kovasti Suomen syksyä, kun sattui erittäin vilpoiset muutama päivää lämpösten väliin, siispä aamupalaa kuistilla nautittaessa fleece onnellisesti lämmitti hartioita ja villasukat varpaita. 

Peanutbutter gelato, ei voi olla kun hyvää !

Loppu viikosta pamahti eteen toinen suunnitelmani päälaelleen kääntävä tekijä. Juttelin Katien kanssa ja ilmenikin, että Ollie oli päättänyt jättävänsä matkan kesken ja suuntaavansa taikaisin Englantiin. Katie kuitenkin päätti jatkaa loppureissun yksin. Alunperin olimme sopineet, että tapaan heidät 24 helmikuuta Brisbanessa, mihin Katien poikaystävä Englannista myös tulee. Viinipullollisen nautittua mahtava idea valtasi mieleni; miksi en tapaisi Katietä Melbournessa ja matkustaisi yhdessä Brisbaneen niin molemmilla olisi matkaseuraa, näin saisin samalla hoidettua passin uusimis systeemit jo nytten Canberrassa pysähdyttäessä. Työtäkin olisi Melbournen suunnilla enemmän tarjolla tällä hetkellä. Niimpä seuraavana suuntana olisikin Melbourne. 

Kaunis Newcastle

Olen löytänyt täällä reissussa uuden lemppari yhistelmän;
quinoa ja paahdetut mantelit. Aivan huikeen hyvää!
Tässä niiden kanssa vuohenjuustoo ja
hapanjuureen leivottua leipää 

Iloisena uudesta suunnan muutoksesta otin välietapin kauniiseen Newcastleen, rannikolla parin tunnin junamatkan päässä Sydneystä. Jos satut seudulle joskus, on Newcastle ehdottomasti vähintäänkin parin yön pysähtymisen arvoinen. Järjestäin jokainen vastaantulija kävelee kaduilla flipflopeilla tai paljasjaloin surffilaudat tai body boardit kainalossa. Pienet kahvilat ovat asetelleet puiset pöytänsä ja metalliset tuolinsa kävelykaduille jossa paikalliset ja turistit sulassa sovussa juovat aamuisia verigreippimehujaan ja syövät tyytyväisinä avocado-uppomunaleipiään.

You only live once

Newcastlessa ollessani e-mailiini ilmestyi viesti erään luomutilan omistajalta jolta olin aijemmin kysellyt töitä. Hän ilmoitti, että seuraavassa erässä olisi työtä 10hengelle jos vain nopeasti hakisi paikkaa. Niimpö hain, ja tänä aamuna sain mailin jossa paikan ilmoitettiin olevan minun. Varmistuksen vuoksi lähetin postia vielä takaisinpäin varmistaakseni, että olihan selväksi tullut, että voin työskennellä vain kuukauden. Jos näin on, viikon päästä olenkin jo Bathurstissa keräilemässä hedelmiä.

Ehdoton lempi gelato makuni; veriappelsiini

Newcatlesta palasin junalla upeiden maisemien vilistessä ohi jälleen Sydneyyn. Päätin, että järkevintä on odottaa täällä tuota työpaikan varmistumista, jos paikkaa ei kuitenkaan loppuenlopuksi jostain syystä irtoa lähden parempaa onnea etsimään Melbourneen. Näillä näkymin, tunnelin päässä pilkottaa siis jo valoa!




Pakko mainita, että Maarin ja hänen englantilaisen kaveriporukan voimin juhlistimme uuttavuotta seitsemän tuntia ilotulituksia odottaen nurmikolla kököttäen. Kerkesi välillä satamaankin ja nökötimme muovipussit päässä maassa. Tulitukset olivat kuitenkin sen luokan tapahtuma, etten sitä täällä ollessani olisi mistään hinnasta jättänyt väliin.


Positiivisin mielin, intoa ja toivoa täynnä siis Uuteen vuoteen! Vielä kerran, super hyvää vuotta 2014 kaikille, toivottavasti se tulee olemaan entistä parempi! Itselleni se tulee olemaan ainakin täynnä uusia kokemuksia, tuttavuuksia ja varmasti paljon itsestä oppimista. Ensi uuttavuotta vietänkin näiden suunnitelmien mukaan Uudessa-seelannissa, saapa nähdä minkälaiset pirskeet siellä on pystyssä, mutta se on varmaa, ettei Sydneyn ilotulituksia pähitä mikään!

Ja matka jatkuu… 

Soft shell crab ramen