Saying goodbyes never gets easier...

Noosa 

Niinhän siinä sitten kävi, että pari päivää Katien lähdön jälkeen löydän itseni Byron Baystä, kuten vähän jo aikasemmin uhmasinkin. Tuukan ja Katien kanssa vietetyn viimeisen Byron Bay illan, kahden tunnin yö unien jälkeen suuntasimme aamutuimaan enemmän ja vähemmän koomassa kohti Brisbanea. Katie nappasi puolen litran kartongillisen jääkahvia pysyäkseen hereillä, kun sujuvasti usutin viimeisen etapin ajamisen hänelle.
Kekenemättöminä tekemään ruokaa aamusta päätimme pyshtyä autiolle parkkarille ja syödä yön yli huoneenlämmössä viruneen lohipastamme. Kuten nyt voi arvatakkin, ei siitä vatsa nyt milläin tapaa riemuinnut, selvisin kuitenkin pelkillä vatsan kouristeluilla.

Minä Brisbanen Botanic Gardenissa

Tuli puolen litran
jääkahvi tarpeeseen
parin tunnin yöunien jälkeen!

Kolmisen tuntia myöhemmin saavutimme Brisbanen ja hostellimme paikannettua päätimme parkkeerata automme parkkihalliin aivan hostellin viereen ja viedä painavat kamppeemme hostellille ennen kun palautemme auton. Tyhminä ajattelimme, että kevyesti selviäisimme alle 20 minuutissa ja maksamme sen 6dollaria, mutta emme sitten huomanneet, että yli 20 minuutin olosta veloitetaan samantien 23 dollaria. No, emmeköhän me sitten joutuneet pulittamaan paikasta 23 dollaria ja täytyy sanoa, että oli ensimmäinen kerta koko 5,5 kk reissaamisen aikana kun meinas hermo palaa. Tyynen rauhallisena Katie kuitenkin toteaa, että emme voi asialle mitään ja se on ollutta ja mennyttä ja miksi antaa moisen asian pilata päivän, koska se on asia johon emme pysty vaikuttamaan, miksi antaa sen vaikuttaa meihin? Mieliämme paransi kuitenkin kun pääsimme hostelliin ja respan hemmo päätti ilmaiseksi laittaa meidät maksetun 20 hengen dormin sijaan tyttöjen 8 hengen dormiin missä oli vielä oma suihku, vessa ja ilmastointi! Voi tota luksuksen määrää kahden viikon camping elämän jälkeen! Osaan taas arvostaa kuumaa suihkua aivan eri tavalla!
Illalla tapasimme Katien Thaimaassa elefantti leirillä tapaaman naisen nimeltä Colleen. Menimme hulppeaan joenvarsi baariin, jossa olimme Katien kanssa varmasti ainoat ilman minihameita tai jakkupukuja… Colleen oli ystävällinen ja tarjosi meille kummallekkin kaksi tuoppia siideriä ja kulhollisen ranuja.
Seuraavan päivän pyhitimme täysin ei minkään tekemiselle ja lököilimmekin koko päivän sängyissämme  leffoja katsellen ja lounaaksi mussutimme sushia, edelleen sängyn pohjalla.



Lauantaina viimeisen matkapäivänsä kunniaksi Tuukka saapui Brisbaneen, kun Tuukka oli kotiutunut hosteelliimme jossa majailimme lähdimme metsästämään sushia lounaaksi. Päätimme Katien kanssa, että meidän ehdottomasti pitäisi juhlia Tuukan viimeistä päivää, vaikka Tuukka itse ei ymmärrettävästi ollut ajatuksesta kauhean innoissaan hyväksyi hän meidän suunnitelman. Ihan ymmärrettävää sinänsä, ettei juhliminen ennen 51tunnin kotimatkaa kuulostaa kauhean hyvältä, eritoten jos sattuu olemaan karmivassa darrassa. Nuo kaksi tietenkin vierittivät dinnerin teon meitsin harteille, ja tekaisinkin kaiken maailman vegeistä, lihapullista ja tomaattisoosista pastan. Parin viinipullollisen ja siiderin jälkeen päätimme mennä chillailemaan Tuukan 20 hengen dormiin. Ilta hujahti nopeasti musiikin kuuntelun lomassa siiderin lipittelyyn.
Jossain vaiheessa päädyimme kiertelemään baareja ympäri Fortitude Valleytä jossa majailimme, ja joka kaikkien mukaan on Brisbanen yöelämän keskus.
Ilta oli juomien ja tanssin täyteinen, mutta ennen kun huomasimmekaan, lähestyi kello jo neljää aamulla. Snakarin kautta suuntasimme takaisin hostellillemme vain huomataksemme koko Tuukan huoneelle johtavan käytävän olevan shavaus vaahdon peitossa, huoneessa meitä odotti Tuukan sänky joka oli revitty veitsellä auki eikä sängylle jätetystä läppäristäni ollut minkäänlaista havaintoa.
Pienien etsintöjen jälkeen aineissa oleva aussi poika "löysi" koneen, kun ilmeni, että oli hän oli itseasiassa koneen ottanutkin, potkaistiin hänet pihalle 05.00 aamulla ja aamulla saimme kuulla, että oli hän ajanut kotiin. Muutaman tunnin matka, kaikkea muuta kuin selvinpäin!


Katien kanssa emme aamulla parin tunnin unien jälkeen kärsineet kuin ylitsepääsemättömästä väsymyksestä, mutta Tuukka kuitenkin oli kuitenkin aikamoisessa krapulassa, pahaksi onnekseen Tuukka oli ainut kuka tänään lähtisi kotimatkalle. Aamulla suuntasimme (jälleen) sushi kojun kautta Brisbanen Botanic gardeniin, jossa musiikkia kuunnellen makasimme kuolleina nurmikolla.

Joskus aamulla ei oo ihan niin hauskaa kun illalla oli...

Kun tunsimme omaavamme tarpeeksi voimia liikkuaksemme eteenpäin siirryimme keskustan irkkupubiin siidereille. Kun baarimikko pyysi yhdestä tuopista (pint) 12 dollaria, ja olimme Katien kanssa molemmat vähällä pyörtyä. Siideri oli ihan tavallista Bulmersia, eli ei mitään erikoista ja edes Melbournessa, jonka olen todennut olevan kallein kaupunki jossa olen vielä Ausseissa käynyt, ei varmasti missään joudu pulittamaan 12dollaria tuopista. Byronissa The Northernissa pulitimme semi hyvästä siideristä 9 dollaria pintiltä! Vielä yhdet siiderit nautittuamme toisessa baarissa tuli Colleen hakemaan meitä ja heitimme hyvästit Tuukalle ja toivoimme hyvää kotimatkaa, täytyy sanoa, että Tuukan kotiin pääsemisen riemusta tuli  pieni kateus kun tiesin, että kohta hän pääsisi näkemään kavereitaan, perhettään ja syömään kaikkia suomi herkkuja…

Upeat maisemat Colleenen asunnon verannalta!

Mahtavaa kotiruokaa

Sunnuntai illan vietimme Colleenen upeassa kodissa hänen perheensä kanssa. Colleen valmisti 20.vuotiaan tyttärensä avustuksella dinnerin. Pöytä olikin täynnä herkkuja savustetusta taimenesta kasvispaistokseen, kreikkalaiseen salaattiin ja tuoreeseen leipään. Ensimmäinen koti ruoka 5 kk, ette voi kun kuvitella kuinka tajuttoman hyvältä se maistui! Jälkiruoaksi oli Colleenen tytär leiponut cupcakeja.




Mahtavasti nukutun yön jälkeen hyppäsimme Colleenen auton takapenkillä ja suuntasimme takaisin keskustan hälskeeseen ja päärautatieasemalle. Kolmen tunnin matkustamisen jälkeen saavuimme Noosa an. Noosa on pieni lomakylä Sunshine coastilla. Parin seuraavan päivän aikana pyörimme ympäri surffi kisojen ruuhkauttamaa päärantaa ja sen keskustaa. Noosa Heads oli kaunis kaupunki, joka muistutti minua monista Euroopan kesäloma rantakohteista. Katien oli viikko sitten siirtänyt lentojaan 14. päivältä 18. päivälle,  mutta ilmeisesti ei hänen matkatoimisto ollut viitsinyt lukea Katien vahvistusta, että haluaa vaihtaa lentonsa kyseiselle päivälle, ja niimpä saimmekin tietää, että tiistain sijaan Katie lentäisi Uuteen-Seelantiin jo perjantaina! Suunnitelmamme lähteä loppu ajaksi takaisin Byron Bayhin lakaistiin sohvan alle ja otimme torstai aamuna suunnaksi Brisbanen.

Reissun parhaimmat burgerit tuli syötyä lounaaksi
Noosassa

Tällä kertaa Katien viimeisen päivän kunniaksi päätimme lähteä jälleen juhlimaan. Löysimmekin alueen täynnä baareja, pubeja ja ravintoloita jossa emme olleet vielä käyneet. Jokseenkin tyyriistä hinnoista huolimatta päädyimme kivannäköiseen Mexicolaiseen ravintolaan, koska ajattelimme, että olisi viimeisen päivän kunniaksi istua kunnolla kivassa ravintolassa. Ruoka oli ihan jees, mutta tilaamamme kannullinen sangriaa oli super hyvää! Mahat täynnä suuntasimme pubiin josta kantautui live musiikkia. Siellä soittava bändi oli ehk randomein koskaan näkemäni bändi joka soitti erittäin kummallista hip hop/ räp/ jazz henkistä musiikkia. Kun osottautui flip flopeilla baareihin päädeminen lähestulkoon mahdottomaksi päädyimme ehkä kadun ainoaan baariin johon pääsimme fliparit jalassa sisään! Oikeasti, mikä sääntö toi nyt on!?
Maltillisesti jo yhden aikaa käppäilimme takaisin hostellille, Katien kun täytyisi herätä karmivasti jo ennen viittä aamulla. Aamulla hyvästit sanottua oli hullun tyhjä olo, kuukauden yhdessä matkustamisen jälkeen yksinmatkustaminen tuntui  tylsältä eikä yhtään houkuttelevalta ajatukselta. Tiedä, että nään Katien vuoden päästä, kun viimeisenä etappinani on Lontoo ja sen mukana Brighton. Olihan tässä jo melkein puoli vuotta väliä kun viimeksi näimme, Thaimaassa, mutta vuosi on pitkä aika ja vaikka mitä voi tapahtua. Sen kuitenkin tiedän, että olen saanut erittäin tärkeän ystävän koko loppu elämäkseni, jota en tule koskaan unohtamaan.


Päätin sen enempää miettimättä varata bussilipun Byroniin. Niimpä aamulla syötyäni ensimmäisen aamupalan yksin kuukauteen hyppäsin hostellin minibussiin joka kuljetti minut varsinaiselle bussiasemalle. Pari tuntia myöhemmin löysin itseni Byronin tutuista maisemista enkä voinut olla kun hymyilemättä. Täällä olo on kuin kotona, en tiedä johtuuko kotoisuus kylän pienestä koosta vaiko ihmisistä ja ainutlaatuisesta fiiliksestä joka täällä on.
Nämä neljä päivää olen vain kirjaimellisesti ollut ja laiskotellut. Päivät olen viettänyt lukien puiden katveessa rannalla, illat joko skypettäen koto Suomeen tai vain keskustassa syöden ja vilpoisista illoista nauttien. Syksyn tulon tuntee jo.
Tiedän, että rahat rupeaa kovaa vauhtia hupenemaan, mutta jostain syystä ajatus töihin, erityisesti keittiöön palaaminen lähes 7 kk jälkeen saa minut keksimään kilopäin tekosyitä ettei tarvitsisi lähteä metsästämään töitä, nyt kuitenkin yritän ottaa itseäni niskasta kiinni ja kohdata todellisuuden, joka tarkoittaa, että jos haluan Byronissa pysyä niin on niitä töitä pakko löytää halusi tai ei.
Byron on täynnä kahviloita ja ravintoloita , joista edes yhden toivon ottavan minut töihin.

St. Patrics Dayn kunniaksi menen tänään varmaan parille siiderille The Northerniin, siellä kun ei ole tullut vielä tänne paluun jälkeen käytyä. 8kk Australiassa siis vielä jäljellä ja takaan, että aika menee aivan yhtä nopeasti kuin tämä ensimmäiset kohta 6kk on mennyt. Ilman suunnitelmia tai tietoa tulevasta, kumoan tänään siiderin jos toisen matkustamisen, sen vadauden ja elämän kunniaksi.