Ihan näin aluksi pahoittelen tätä vähäistä blogin päivittelyä, mutta wifi ei ole niin itsestäänselvyys täällä keskellä maaseutua, ja saattaakin päivittely olla hieman harvaa seuraavan kolmen kuukauden ajan ainakin. Koko reissuna en oo ollu kunnolla kipeänä, joten nytten päätti sitten joku ylempi voima heittää kunnolla kierrepalloa. Viimeiset kaksi viikoa olen ollutkin kunnon flunssan kourissa ja tuntuu ettei keuhkoistao oo enää mitään jäljellä kun tullut yskittyä niin paljon. Olen yrittänyt kaikella maailman lääkkeillä itteäni parannella, mutta ei tunnu olo menevän kun pahemmaksi. Onnekseni sain tämän päivän vapaaksi jotta saisin vähän levättyä ja kerkesin tulemaan tänne kylän ainoaan leipomoon kirjustelemaan uutta blogi päivitystä.
 |
| Katsomassa Sticky Fingersiä synttäri päivänä The Northernissa |
 |
| Sauna! |
Kohtalolla oli varmasti sormensa pelissä, kun minulle tarjottiin töitä Queenslandin outbackissä, kun ei kahvilasta jossa olin aikaisemmin ollut koevuorossa kuulunut mitään, päätin lähteä tekemään uutta aluevaltausta. Byronissa kuluneen kuukauden aikana tuli tutustuttua huikeisiin ihmisiin ja vietettyjä ikimuistosia iltoja, vuosikymmenen vaihdos pippalotkin venähtivät kaksi päiväsiksi. Joka tapauksessa olin enemmän kun innoissani tästä uudesta mahdollisuudesta nähdä "aitoa" Australiaa. 20 tunnin bussimatkaa Barcaldineen kuitenkin kaikkea muuta kuin odotin.
 |
| Vesisotaa suihkupulloilla |
Sydneyssä katastrofaaliseksi osottautunut share housessa asumisen jäljiltä olin hieman varuillani ajatuksesta muuttaa vieraan perheen kotiin missä kolme muuta backpackeria asustelee. Pelkoni ovat kuitenkin toistaiseksi ainakin osottautuneet turhiksi. Täällä asustelevat 27-vuotias ranskalainen Will, 20-vuotias britti Megan ja 23-vuotias jenkki Kaye ovat aivan älyttömän mahtavia tyyppejä ja on vaikea uskoa, että tapasin heidät vasta vajaa kaksi viikkoa sitten ja jo he tuntuvat kuin perheeltä.
 |
| Shithead! |
 |
| Meijän hullu backpacker porukka |
Tällä hetkellä olen aika pitkälle keskellä Queenslandiä, eli Koillis- Australiassa, 3000 asukkaan pikku kylässä Barcaldinessä. Perheeseen jonka luonna me kolme asustelemme kuuluu viidenkympin paikkeilla olevat Sharon ja Mick, jotka pyörittävät kylän keskustassa dineriä/kahvila/ravintolaa, sekä kotonaan hevostilaa. Kaikkiaan hevosia löytyy nelisenkymmentä, mutta vain yhdeksän hepoa kerrallaan mahtuu kotopihalle. Karjan ajo koiria löytyy kuusi sekä yksi lemmikki koira nimeltään Costa. Kanoja/undulaatteja/papukaijoja taas löytyy niin monta etten pysy laskuissa mukana. Pari marsuakin on löytänyt kotinsa Sharonin ja Mickin kotoa. Talo ei ole koskaan hiljainen ja siitä pitävät huolen Sharonin ja Mickin 11- ja 9-vuotiaat pojat Henri ja Max.
 |
| Costa ja Kaye |
Meidän backpackereiden tehtävä on siis pyörittää Gidge Bug nimistä kahvilaa, ja pareittain työskentelemmekin sielä joka päivä. Saattaa kuulostaa paljolta jos täytyy kirjaimellisesti joka päivä työskennellä, mutta vuoromme ovat pyöreesti 6,5 tunnin pitusia ja työ tosi chilliä niin ei se kauheesti työltä tunnu. Koska Sharon ja Mick pitävät meitä osana perhettään on meidän tietenkin myös osallistuttava kotitöihin. Jos on kahvilassa aamu vuorossa, illalla kotiin tultua on tehtävänä ruokkia hevoset ja putsata vesikupit ja täyttää ne, siivota kanoja alue, täyttää ruoka ja vesikupit, putsata työkoirien häkit. Jos sattuu pyykkii olemaan koneessa, laittaa ne kuivumaan. Myös ruoan teossa autetaan ja tiskit tiskataan. Jos kahvilassa on ilta vuorossa ei aamulla oo pahemmin tekemistä, mutta aamupalatiskit on tiskattava ja kukat kasteltava, ja kukkia ei ole yks tai kaks, vaan niitä on ainakin viisikymmentä yhtään liioittelematta! Myös pyykkiä täytyy pestä jos sitä sattuu olemaan.
 |
Kayella ei ollu kauheen hauskaa töissä aamulla pitkäks venähtäneen
illan jälkeen |
Meille maksetaan 250dollaria viikolta, mikä ei ole käytännössä paljon mitään, mutta kaikki ruoat ja asuminen on ilmasta, niin rahaa ei myöskään kulu lähes ollenkaan. Saan myös täällä tehtyä toisen vuoden viisumiin tarvittavan työn, josta harvoin maksetaan mitään, joten ei sen pahempi diili.
 |
| Mick alkaa kouluttamaan Tiaa |
Illat kuluvat istuskellen suurella verannalla pöydän ääressä kaikesta yleismaailmallisesta keskustellen. Kuten olen varmaan aijemmin maininnut, tuntuvat tähdt täällä maailman toisella laidalla olevan paljon kirkkaampia ja tähtitaivas sanoinkuvaamattoman upea ja tunnumme kaikki olevan tähti faneja, niimpä monesti muitten jo nukkuessa otamme Kayen, Meganin, Willin ja Mitchin kanssa viltit ja menemme makaamaan pimeälle takapihalle tähtitaivaan kauneutta ihaillen. Olen myös opettanut shithead korttipelin Kayelle ja Willille ja aina välillä viihdytämme itseämme pelailemalla.
 |
| Skype on maailman mahtavin keksintö! |
 |
| Kiltein ja suloisin koiruus, Suzie! |
Poijilla on talon läheisessä pikku joessa rapumertoja ja olenkin päässyt muutama kerran mukaan kun pojat menevät tarkastamaan mertoja mönkijöillä. Ja voin kertoa, että on aika hieno fiilis ajaa isolla mönkkärillä keskellä silmänkantamattomiin jatkuvaa keltaista heinikköä, auringon laskiessa horisonttiin pilvettömällä taivaalla ja kenguruiden loikiessa vähän väliä ohitsemme. Ei paljoa Australialaisemmaks vois mennä!
 |
| Kaye opettaa lentistä Maxille |
Eilen myös tajusin, että jos olisin noudattanut alkuperäistä reissusuunnitelmaani, lähtisin parin päivän päästä Uuteen-Seelantiin eikä ois reissua enää paljoa jäljellä! Onneksi pidensin reissuani, eipä tämä jäljellä oleva 7 kuukauttakaan pitkältä ajaltu tunnu näin jättimäisessä maassa.
Kuten aina, innolla odotellen mitä tulevat kuukaudet tuovat tullessaan!
Riemukasta vappua sinne Suomen kevääseen!
Tarkoitus ois täällä viettää kolmisen kuukautta, jonka jälkeen alunperin ajattelin palata takaisin Byroniin, mutta olen ruvennut miettimään mahdollisuutta ostaa auto ja ajaa Northern Territoryn kautta länsi-Australiaan jotta kerkeisi nähdä mahdollisimman paljon, mutta ellen satu löytämään jotain toista kuka olisi valmis tekeen saman reissun, kaatuu suunnitelma siihen, tässä nyt on reilu kaksi kuukautta kuitenkin vielä miettiä mitä tekee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti