Kun Yksi tarina tulee loppuunsa jälleen aukeaa uusi aukeama ja voi seuraava kappale alkaa. Oma kappaleeni Australian outbackissa on tällä erää tullut loppuunsa, naurun täyteisen kolmen kuukauden ja viikon jälkeen.
 |
| Beautiful winter sunset in the outback, this beauty I'm gonna miss... |
Tämä kolme kuukautta ovat olleet työn täyteisiä, eläin keskeisiä, rutkasti lihaa ja viiniä on tullut kiduksiin ahdettua, mutta ennen kaikkea porukalla verannalla istuskelua ja nauramista, elämäni ikimuistoisimmat ja parhaat naurut olen ehdottomasti saanut täällä Barcyn pikkukylässä, oli se sitten Mickin hulvattomat ja typerät vitsit, 9-vuotiaan Maxin hulvattomat tanssiliikkeet tai tarinat mitä kummallisemmista ihmisistä joita on tullut elämän aikana tavattua. Kuten aina, mahtuu jokapäiväseen arkielämään niin ylä- kuin alamäkiä, tämä kolme kuukautta olikin tunteitten vuoristorataa ja uudeksi tavaksi otinkin, että kun rupee tunteet kiehumaan yli reunojen laitoin lenkkarit jalkaan ja lähin juoksulenkille. Mutta kaiken kaikkiaan, tiedän, että vaikka kuinka olen iloinen ja valmis aloittamaan reissuni seuraavan kappaleen, tulen aina muistelemaan haikein mielin Barcyn vieraanvaraisia mahtavia ihmisiä joihin sain mahdollisuuden tutustua ja tätä lepposaa elämää maalla hiljaisuudessa. Täällä ollessani jokaisesta muusta backpackerista tuli kuin perhettä, ja tiedän että minne päin palloa ikinä menenkään, on minulle yösija vapaana. Olen ikuisesti kiitollinen Sharonille ja Mickille, he ovat opettaneet minulle niin paljon, sekä itsestäni ja Aussi kokkailuista kuin maalaiselämästä, mutta tämä kokemus on ennen kaikkea kaikkien negatiivisten hetkien kautta se on opettanut minua arvostamaan omaa perhettäni ja vanhempiani tuhat kertaa enemmän mitä olen ikinä ennen arvostanut, ja olemaan kiitollinen kaikesta mitä he ovat vuokseni tehneet.
 |
| The wildest in the wild west |
 |
| Poskea, buccoa, punkkua ja polentaa |
Elämän tyyli täällä outbackissä on niin erilainen ja karski, kuten on ruokakin. Käytännössä ruokavalio koostuu pelkästään lihasta. Mick käyttää vain itsensä teurastamaa lihaa, ja onkin talo varustettu kahdella arkkupakastimella ja yhdellä pystypakastimella jotka ovat täynnä mitä erilaisempia lihan osia. Mickin kokkailujen myötä olenkin päässyt maistamaan härän aivoja (jos joskus mahdollisuus maistaa, maista! Kokeilemisen arvonen), palauttamaan makuni munuaisiin, maistanut omatekoista lampaan ja härän kielistä tehtyä lihahyytelöä sekä maistanut lukuisia eri makuisia omatekoisia makkaroita ja syönyt enemmän kun riittävästi maksaa, true Aussie barbeque on myös tullut erittäin tutuksi, kun Mick on hiilillä kypsennellyt paistia tai kunnon pihvejä. Jos itse olen ottanut vaikutteita kokkailuihin, olempa itsekkin saanut pienen siemenen istutettua Suomi kokkailusta ja vegeruasta. Ja Suomi pannarista tuli perheen suosikki ja tuttu tuoksu täyttikin keittiön useaan otteeseen. Normaalisti grillaaminen ja lihan käsittely/ valmistaminen oli täysin miehelle kategorioitu homma, ja normaalisti ei naisilla ollut mitään asiaa grillin lähellekkään kun Mick tai siskonpoika Mitch olivat grillin äärellä, mutta kerran uskalsin ottaa ohjat käsiini ja tehdä liha dinnerin. Mick on koko elämänsä teurastanut omat lihansa, mutta ei ole koskaan käyttänyt poskia, niimpä kun Mick pyynnöstäni seuraavan teurastus reissun jälkeen toikin mukanaan härän posket, päätin ruveta hommiin. Yhdeksän tunnin hauduttelun jälkeen upposi syvässä hiljaisuudessa kitoihin punaviininen poski- osso bucco pata reilusti parmesaanilla höystetyn polentan kera, ja vaikka itse sanokkin, menee kyllä tuo pata kärkipäähän ikinä kokkaamista lihapadoista. Mick jaksoikin kehua pataa vielä kahden päivän jälkeen. Kiitos vastaavalta lihamaistrolta joka tekee liharuoat erittäin omalla tavallaan, pisti hymyilyttämään.
 |
| Team M! Mitch, Max and me |
Seuraava kappaleeni ei jatkukkaan Australian maaperällä, ainakaan hetkeen, kuten alunperin oli tarkoitus, vaan se jatkuu takaisin Aasiaan. Kolme kuukautta putkeen työskenneltyä kahden vapaapäivän voimin kun tuli vedettyä päätin, että pieni loma tulisi aika sopivaan kohtaan. Niimpä launantaina lentokone aamuvarhain suuntaa kohti Singaporea, jonne olen aina halunnut päästä. Ajattelin, että kun olen koko kolme kuukautta täällä himoinnut pääseväni takaisin Aasiaan ja katunut, että en käynyt kun Indoissa ja Thaikuissa, niin miksi säästää reissua seuraavan kertaan kun kerta voi Ausseista saada lennot parilla sadalla sen monen tuhannen sijaan Suomesta! Mihin suuntaan Singaporesta; sitä en tiedä itsekkään, mutta ainakin Vietnamiin haluaisin päästä käymään, joten suunta saattaa olla se, mutta sen tietää vasta sitten...
Aussilandiaan palaan viimeistään kun perheeni tänne Australian maaperällä laskeutuvat, lokakuun puolessavälissä, mutta luulen, että kyllä löydän itseni jo täältä viimeistään syyskuun puolessa välissä.
Launtaina vietimme aivan hulvattomat läksiäiset, jotka olivat samalla Sharonin synttärit, ja leivoinkin mansikkakakun sen kunniaksi. Ilta huuhdottiin tavalliseen tapaan alas sangrialla ja rommilla, tyhmillä vitseillä ja myöhemmin pubissa ei tanssimista säästelty. Emilyn kanssa päädyimmekin molemmat aamuyön tunnneilla jatkoille erään paikallisen tytön kämppään Alexin kanssa, joka meidän molempien mielestä vie reilulla kädellä Barcyssä komeimman miehen tittelin, veljensä hyvänä kakkosena. Emily olikin vakuuttunut, että tää 26-vuotias komistus on ehdottoman täydellinen aviomies kandidaatti. Ja täytyy sanoa, että empä ole elämässäni kohteliaampaa ja mukavampaa miestä tavannut!
 |
| Miss this crazy group already.... XX |
Haikeissa tunnelmissa, mutta innoissaan tulevasta, jatkaa tää Suomi tyttö matkaa ympäri maailman!
Btw, heinäkuun alussa tuli täyteen 9kk reissussa, joten nyt ollaankin tasan puolessa välissä reissua!
Huomenna siis bussilla suuntana Brisbane, jossa tapaan Emilyn ja Even jotka tulevat lentämällä torstaina päivällä Brisyyn. Perjantai aamuna tytöt suuntaavat kohti hyytävän kylmää Melbournea ja meikäläinen suuntaa siis Darwinin kautta Singaporeen.
 |
| Bonfire! Booze and music, Friday 3am |
