Back in Asia, and I'm loving it even more!

Hainease chicken rice, Singapore

Perinteinen Singapore aamupala; kaya,
tuoretta leipää pehmeitä kanamunia
soijakastikkeen kanssa

Laksa ja vesimeloonimehu

Darwinin kentällä vietetyn nukkumattoman yön jälkeen Brisbanen hyytävä talvi vaihtui Singaporen tukahduttavan kuumaan ja kosteaan säähän ja lupasin itselleni useaan kertaan, että en enää koskaan valita kylmästä säästä.  Samanlaista streetfood kulttuuria tuskin löytää mistään muusta kaupungista tällä maapallolla. Jos saat joskus mahdollisuuden käydä Singaporessa ja maistaa sen laajaa streetfood valikoimaa, maistathan ainakin näitä herkkuja; carrotcake (kaukana siitä mitä me pidäme porkkanakakkuna, tämä tulinen ja suolainen herkku on itseasiassa tehty retiisistä ja kanamunista), kuuluisa chilli crab (tätä ei vaan voi ohittaa vaikka hinta huimaakin päätä), Maxwell hawker centerissä (chinatownin liepeillä)  sijaitsevan Tian Tianin hainanese chicken rice on super hyvää, jotkut väittävät Singaporen parhaaksi, mutta valmistauduhan jonottamaan omaa vuoroasi ainakin puolisen tuntia!

Maxwell Hawker center, Singapore

Shoppes at Marina Bay Sands, Singapore

Little India, Singapore

Marina Bay Sands, Singapore

Kuuluisa Singaporen chilli crab

Malaka

Malakan chinatownista

Batu Caves, Kuala Lumpur, Malesia

Siideriä joenvarrella reggaeta kuunnellessa, Melaka

Traditional henna tattoos, Kuala Lumpur

Streetfood, chinatown, Kuala Lumpur

Petronas twin towers, Kuala Lumpur

Georgetown, Penang

Mugshot kahvila ja rainforest leipomo 

Georgetown, Penang 

"When you photograph people in color, you photograph their clothes,
but when you photograph people in black and white,
you photograph their souls"
Kamera museo, Georgetown, Penang

D'lagoon Perhentian Kecil 

D'lagoon, Perhentian Kecil

Taman Negara 

Adam& Eve beach, Perhentian Kecil 

Homemade dinner 

On eräässäkin kuumassa kaupungissa elämässäni tullut käytyä, mutta kaikki edelliset jäävät kuumudessa kauaksi taakse Singaporea. Kuumudesta huolimatta nopeasti tykästyin tähän suurkaupunkiin joka on kaukana Aasian suurkaupunkien tavallisesta kaoottisuudesta. Singaporen nimiin menee vuoren varmasti maailman organisoiduimman kaupungin titteli. Ja kaikessa vihreydessään on Singapore myös arkkitehtuurisia helmiä. Itse annoin kaupungin lempinimeksi "City of the future" eli tulevaisuuden kaupunki. Myös suurkaupungin asukkaita useasti piinaava tiukkapipoisuus oli tipotiessään ja jengi keneen tutustuin olivat mahdottoman mukavaa ja rentoa. Hostelleissa tuli juteltua respamossejen kanssa, kadulla apua suuntavaiston puutteessa tulivat monet automaattisesti tarjoamaan apuaan.

Cherating Beach

Viisi yötä hujahti nopeasti ja ennen kun jo huomasinkaan olin jo matkalla kohti Malesian Melakaa. Alunperin ei olla pienessä mielessäkään, että poikkeaisin Malesiassa, mutta tuntui tyhmältä ohittaa maa joka on niin lähellä, että sinne voi melkein kävellä. Ja nyt täällä reilut kaksi viikkoa viettäneenä sanoisin, että jos koskaan mietit vaihtoehtojasi puidessa, että jättääkö Malesia välistä vaiko tutustua tähän kulttuurien sulatusuuniin, tule ihmeessä ja koe tämä maa. Itse tulin tänne vailla odotuksia, ja ehkä juuri siksi olen tykännyt olla täällä aivan älyttömästi! Aidosti uteliaat ja super ystävälliset ihmiset ja monipuolinen ruokakulttuuri ovat toden teolla vieneet sydämeni. Olen aina pitänyt thaikku safkaa lempparinani, mutta nytten kun olen saanut mahdollisuuden tutustua malesialaiseen keittiöön, ei ole kysymystäkään etteikö malesialainen keittiö monipuolisuudessaan veisi voittoa thaikkujen miltei yhtä hyvästä, mutta pitkän päälle tylsäksi käyväst keittiöstä. Ja vaikka täälläkin turisteja löytyy vaikka muille jakaa, tuntuu, että paikalliset ihmiset ovat helpommin lähestyttävämpiä ja vilpittömästi ystävällisempiä kuin thaimaalaiset. Itse matkani on kulkenut Singaporesta UNESCOn heritage listaamaan Melakan kaupunkiin, josta pikaisen Kuala Lumpurissa yöpymisen jälkeen myös UNESCOn listalle paikkansa ansainneeseen Georgetowniin, Penangin saarella, itärannikolle Perhentian Kecil saarelle, josta keskellä maata sijaitsevaan luonnonpuistoon Taman Negaraan josta Kuantanin kautta tänne Malesian itärannikon surffispottiin; Cheratingiin. 

Eurooppalaisen vibansa ja chillin atmosfäärin - ja huippu hyvän ruoan, ansiosta Melaka pysyy omana feivorittinani, ja ainoa paikka jolle ei oikeen sydän sykähtänyt suuntaan tai toiseen on Kuala Lumpur. Mieleen chinatownin turistejen täyteen pommittamilla kaduilla tuli lähinnä Thaimaan Phuket ja sen yömarkkinat. 

Penangin saarella Georgetownissa katutaide, historiaa huokuvat rakennukset, artscene ja hippi kahvilameininki olivat ehdottomia suosikkeja. Parina aamuna ja iltamyöhään tuli istuskeltua Mugshot nimisessä kahvilassa jääkahvin, omatekoisen jugurtin ja hunajan tai savulohi-bagelin kanssa. Mugshotissa kaikki rustiikit huonekalut ovat kierrätetysitä materiaaleista ja valkoinen tiiliseinä ja katossa roikkuvat puiset lamppuhässäkät antavat tunnelmaa hämyisään mielenkiintoisesti rakennettuun tilaan, joka koostuu yhdestä pienestä "sisäpihasta" ja kolmesta huoneesta jotka jatkuvat peräkanaa pitkänä letkana rakennuksen syvyyksiin. Täällä kahvi on kaikkea muuta kuin leikin aihe ja laatu onkin korkealla.

Aamupala, D'lagoon, Perhentian Kecil

Itse en pitänyt katuruoka valikoimaa Penangissa parempana kuin Melakassa vaikka Penangin ruokakulttuuria tunnutaankin joka paikassa enemmän ylistämään. Intialainen ruoka oli kuitenkin erittäin laajassa skaalassa täällä, hieman malesialaista ruokaa kalliimpaa, mutta erittäin hyvää ja autenttista. 

Mielikuva joka oli erittäin selvä päässäni siitä asti kun päätin, että palaan Aasiaan oli valkoinen ranta, riippumatto, lämmin meri ja hyvä kirja, ja rentoutumista sukelluksen merkeissä. 

Turtle Bay diversin vene, Long Beach, Perhentian Kecil

Ei tarvinut matkustaa kuin kuusi tuntia Penangista itään ja 40-minuutin lauttamatka ja jokaiseen toiveeseeni vastattiin ja tota maisemaa ihailinkin viiden päivän ajan, livenä D'Lagoonin rannalla Perhentian Kecil saarella. Rantaa ei ole koolla pilattu, mutta sopivasti on mahdutettu vain yksi "hotelli" saaren rantaan. Kymmenkunta bungalowia pilkistävät taka-alalta kun pitkässä "longhousessa" alakerrassa on dormi josta peti irtoaa 20malesian ringgitillä (n. 4,5euroa). Dormin yläkerta on varustettu muutamalla yksityisellä huoneella. Majoituksen omistava perhe pitää myös beachilla raflaa josta irtoaa saarille ominaisen korkeaan hintaan brekua, paikallista ja länsimaista safkaa ja valikoima smoothieita ja tuoreita mehuja. Palvelu on ystävällistä ja ruoka hyvää, mutta pinnan on syytä olla astetta pidempi, koska ruokaa sai helposti odotella reilusta puolesta tunnista puoleentoista tuntiin! Iltapäivät kuluvat riippumatossa nukkumiseen ja kirjan lukemiseen ja iltaisin luetaan ja syödään. Saarella ei ole lainkaan autoja, taikka mitään teitä joten ainoa vaihtoehto jos haluaa päästä muille rannoille on ottaa taxi, joka tässä tapauksessa tarkoittaa venettä taikka vaeltaa sisämaan kautta pikkuisilla kinttupoluilla, ja voin sanoa, että siinä tulee muuten pikkasen kuuma, kun lämpötila rannalta sademetsään noustessa nousee kevyesti ainakin 10astetta. 

Yhtenä päivää kävelin Longbeachille joka on saaren isoin biitsi ja kaikki juhlinta ja backpacker hulina onkin keskittynyt sinne, kuten myös viisi eri sukellusfirmaa. Silmääni nappasi erään sukellusfirman veneessä liehuva Suomen lippu, joten uteliaisuus vei voiton ja meninkin jutskaamaan erään divemasterin kanssa kyseiseen firmaan. Sain myöskin tietooni, että tämä veneessä liehuva Suomen lippu ei suinkaan ole merkki Suomalaisista divemastereista tai omistajista, vaan yksi heidän kapteeneistaan seurusteli aikoinaan suomalaisen tytön kanssa ja vaikka suhde onkin jo karahtunut kiville, Suomen lippu liehuu yhä. 

Perinteistä malesialaista kotiruokaa Cheratingissa

Hinku sukeltamaan on ollut kova, joten kun pääsee saarelle jossa on luultavasti Aasian halvinta sukeltaa (yksi sukellus irtoaa alle 17eurolla), ja pitäis olla aika upeet mestat, eihän sitä voi lähteä kokeilematta. Niimpä buukkasinkin kasi sukellusta seuraavalle päivälle. 

Herätyksen laitoin soimaan jo seitsemäksi, kun ajattelin, että hyvin kerkeisin vielä varailemaan lennot Vietnamiin, vielä kun nettiyhteys on nopea, enköhän sitten herää 8.55 am kun piti 8.15 sukellusfirmasta olla veneellä mua Longbeachille hakemassa. Soitin ja selitin tilanteen,  ja onneksi olin varannut myös iltapäivä sukelluksen joten sovimme, että kyyti tulee hakemaan minua iltapäivällä. Selintin edellispäivänä, että olen hieman flunssassa ja vähän pelkään ettei korvat tykkää kauheen hyvää, ja vähän jännittäen lähdinkin sukellukselle. Heti kun rupesimme laskeutumaan tunsin ettei laskeutuminen tulisi olemaan helpoimmasta päästä, rajusti korvieni painetta tasaten pääsinkuin pääsinkin loputtoman hitaan laskeutumisen jälkeen haluttuun syvyyteen. Sukellus spotti oli erityinen paikka jossa jättimäiset kivet kätkivät sisäänsä erilaisia tunneleita ja sukellus syvyys vaihtui vähän väliä. Seuraavat 50minuuttia vietimmekin sukellellen kapeiden tunneleiden läpi ja tunnistellen mitä erilaisempia fisuja, syvyyden vaihtelu ei kuitenkaan ollut hyvästä korvilleni jotka eivät tahtoneet tasata painettaan ollenkaan. Harmittelinkin sukelluksen loputtua Benille, Yorkshirestä kotoisin oleva nuori jäppinen joka oli divemasterimme, että suurinosa huomiosta ja energiasta meni korvien paineentasaukseen eikä upeille maisemille pystynyt antamaan yhtä paljon niiden ansaitsemaa huomiota. Sukelluksen jälkeen ja edelleenkin vasen korva ei oo paine kohallaan vaan on pikkasen kipeä, mutta eiköhän se täs jossain vaiheessa. Sukelluksen jälkeen jäin juttelemaan Benin kanssa ja sainkin pitkän listan paikoista jossa pitäs käydä Vietnamiin, Kambozaan ja Laosiin mennessäni, hän kun on matkustanut SE-Aasiaa veljensä kanssa, mutta jumittuivat Perhentianille sukellusmaikoiks kun Divemaster-kurssin jälkeen.


Tarkoituksena oli lentää KLstä Ho Chi Minh cityyn suoraa Perhentianilta lähdön jälkeen, mutta nuukuus iski taas ja ostin lennot jotka löysin lähtevän Singaporesta 15SGD, mutta tietenkin laukkujen ja verojen älkeen summaksi kertyi 79SGD, mutta silti aia halvat. Niimpä mulla oli aikaa tuhlattavana ja kun kaikki "pakollinen" oli jo käyty ei vaihtoehtoja tuntunut kamalasti olevan. Loppuenlopuksi päätin, että lähden Taman Negaran kansallispuistoon pariks päiväksi. Paikka osottautuikin loppuenlopuksi aika turistirysäksi, ruoka oli kallista eikä yhtään sen kummallisempaa ja aktiviteeteistä riistettiin niin paljon massia kun vaan kerkiää. Asumuksen sain kuitenkin lähes ilmaiseksi, maksoin yhdestä yöstä 10ringgittiä eli n. 2euroa!
Neljän tunnin erittäin kuoppaisen bussimatkan jälkeen saavuin Malesian toiseksi suurimpaan kaupunkiin, Kuantaniin jossa kaupungin ainoan hostellin metsästys osottautui suorastaan mahdottomaksi ja loppuenlopuksi kun tunnin hortoilun jälkeen en ollut yhtään sen lähempänä maalia rupesi usko ja toivo loppumaan, joten onneksi ystävällinen respanainen tuli sitten minua parin kadun päästä hakemaan.
Kuten on tullut täällä maailman pienuutta eräänkin kerran päiviteltyä, niimpä tulee taasenkin. Hostelli majoitti minun lisäkseni tsekki pariskunnan, sveitsiläisen tytön, paikallisen pojan ja sattuipa sielä myös kolmen hengen Suomi porukkakin löytymään. Hetken jutskailun jälkeen osottautui myös, että koko porukka on kotoisin Orivedeltä, kaupunki aivan lähellä kylää jossa perheemme kesämökki sijaitsee. Kaiken lisäksi heidän isänsä sattui myös työskentelemään Finnairilla lentokonemekaanikkonani, joten todennäköisyys, että heidän isä tuntee kummisetäni joka työskenteli finskillä vuosia, on erittäin suuri ellei väistämätön.


Tarkoitus Kuantanista oli suunnata etelään Tiomanin saarelle, mutta Kuantanin hostellissa Sveitsiläisen tytön kerrottua 70RMn venematkan kestävän reilut kolme tuntia, päätin ettei saari varmasti olisi venematkan arvoinen, olenhan ollut jo Perhentianilla, joka on aivan varmasti yksi maailman kauneimpia saaria. Niimpä seuraavana aamuna pohdin vaihtoehtojani ja vaihtoehdoista todella oli puutetta, ja tuntui, että minulla oli tasan yksi vaihtoehto jos halusin olla rannalla enkä mennä hirveästi pohjoiseen päin, nimittäin pieni Cheratingin kylä 40min ajomatkan päästä Kuantanista. Kuantanin hostellissa majoittuva paikallinen poika myös sattui asumaan aivan Cheratingin vieressä ja antoikin minulle kyydin tänne. Cheratingin kuulin ensimmäistä kertaa erään hollantilaisen tytön mainitsevan ja sanoi, että täällä pitäisi olla chilli ranta meininki, mutta netissä jokaisella tuntui olevan lähinnä negatiivistä sanottavaa paikasta enkä odottanut järin paljoa. Nyt täällä neljä yötä viettäneenä voin sanoa, että paikka on ehdottomasti vierailun arvoinen, jos etsii joko monsuunikaudella surffiaaltoja, taikka kesällä hyviä kelejä ja rentoa hässäkkä vapaata ranta breikkiä. Sain oman bungalowin king-size sängyllä ja tuulettimella kohtuullisella 25RM Mata Hari holidy villagesta. Täältä löytyy jättimäinen biitsi, joka on mielestäni enemmän Aussityylinen biitsi kun Aasia (vedessä on tosin pisteleviä meduusoita), loputtoman ystävällisiä paikallisia, muutama kauppa, pari rantabaaria ja ravintola jotka myyvät maukasta ja halpaa paikallista safkaa. Yrityksenä siis säästää massia Vietnamia ja Kambozaa kohden, olen pitäytynyt rutiinissa johon kuuluu puolen päivän aikaa heräily, rotia ja curryä aamupalaksi, lounas kolmen pintaan jonka jälkeen oon ripustanu oman riippukeinuni rannalle puitten katveeeen, hetken aikaa lueskelua ja sitten parin tunnin päikkärit ja sittenhän on melkein jo illallisaika... !

Cherating

Pari päivää sitten viereisen guesthousen omistaja kokkaili tiluksillaan ja pyysikin muutamaa ihmistä syömään ja itse olinkin yksi onnekkaista joka pääsi kokeilemaan näitä kotitekoisia herkkuja. Tarjolla oli mongolialaista biryania, aloo godia (oma ehoton suosikkini joka on siis kuiva peruna-kukkis curry), toista curryä, papadumeja, mangomehua ja suklaakakkua. Syömässä olivat myös englantilainen pariskunta kahden pienen tytön kanssa, myöhemmin osottautuikin, että he olivat kotoisin samasta kylästä jossa britti ystäväni Katien äiti ja tällä hetkellä hänkin asuvat, ja lapset käyvät ilmeisesti samaa koulua jossa Katie oli opettajana, he myös tiesivät Katien isän sukellusfirman. Oli myös kaksi kaverusta Lontoosta ja nainen Saksasta.
Eilen samalla hemmolla oli omat synttärinsä ja aamulla aamupalaltani tullessa hän huikkasi, että muistan tulla rannalle jossa hän pitää synttäri BBQn. Niimpä täydenkuun noustessa taivaalle ja auringon pikkuhiljaa hävitessä horisonttiin, istuimme rantabaariin juhlistamaan synttäreitä ja grillailemaan pikkuruisilla hiiligrilleillä. Tarjolla oli aluksi taskurapu Tom Yamia, iranilaista riisiä, aloo gobia sekä hiilillä käristettyjä kananpaloja ja makkaroita. Itse herkuttelin myös Mojiton voimin, joka maistui paremmalta kun koskaan pitkän taon jälkeen.


Neljä yötä hujahti nopeasti ja pian olinkin jo matkalla kohti Singaporea, elämässä kun pitää olla jännitystä niin kerkesin siinä melkein myöhästymään Kuantanista lähtevästä bussistani ja jouduin loppuenlopuksi ottamaan taksin asemalle, bussi oli kuitenkin myöhässä ja sain loppuenlopuksi odotellakkin puolisen tuntia ennen kuin matka sai jatkua.
Enemmän tai vähemmän 12h bussissa istumisen jälkeen nälkäinen ja väsynyt matkalainen saapui viimein Singaporeen Changin kentälle. Yhestätoista seitsemään aamuun sain nukuttua tunnin nukkumiseen varatulla lepäily alueella, missä taustalla soi rauhallinen klassinen musiikki.

Ho Chi Minh city

Vespa sofar bar, Ho Chi Minh City

Lyhyen puolentoista tunnin jälkeen laskeuduimme Ho Chi Minh cityn (paremmin tunnettu Saigon nimellään) lentokentälle. Viisumi hässäkkä kestikin sitten ihan tarpeeksi kauan, ihan kun ei olis ollu jo kiva päästä nukkumaan sen sijaan, että melkein tunnin jonottaa viisumi jonossa. Loppuenlopuksi kaikki muut olivat saaneet jo viisuminsa ja olin ainut jäljellä menin kysymään missä viisumini viipyy ja eiköhän se tietenkin ollut eksynyt jonkun pinon alle ja jäänyt prosessoimatta! Niimpä väsyneenä ja ärtyisenä ja jokseenkin zombie fiiliksellä nousin paikallisen bussiin ja maksoin 0,5USD päästäkseni keskustaan.
T'ässä välissä on pakko antaa maininta Saigonin liikenteelle. Se on jotain niin tappavan järisyttävää, että en ole ennen nähnyt vastaava, joten jos pidät henkeäsi pätkääkään kallisarvoisena suosittelen pitämään olemaan erittäin tarkkaavainen tietä ylittäessä, koska todennäköisyys, että pääset kadun toiselle puolelle elossa on todennäköisesti pienempi kun littaantuminen skootterin tai auton alle. Luulin, että Thaikkujen liikenne on kaoottinen, mutta tänne verrattuna sehän on lähes organisoitunut. Lupasin myös itselleni, etten koskaan vuokraa skootteria Vietnamissa....
Olin varannut Eco hostellista sängyn pariksi yöksi ja thanks good poikkeuksellisen 24h check-innin ansiosta sain sänkyni samantien. Ennen kuin kaaduin sänkyyni koomass kolmeksi tunniksi, päätin hakea aamupalaksi/lounaaksi kadulta vietnamilaisen Panh Mi sänpylän, jonka väliin tavallisen possun ja pateen sijasta otin tonnikalaa. Lisäksi sämpylässä on reilusti korianteria, porkkanaa, retikkaa (?), kurkkua ja majoneesia.

Perinteinen malesialainen aamupala, roti canai ja currya

Kolmen tunnin koomailun jälkeen sain revittyä itseni ylös sängystä ja lähdin metsästämään Phota. Tehtävänhän pitäisi käytännössä olla erittäin helppo nuudelikeitoksen ollessa lähes Vietnamin kansallisruoka, mutta pennin nimistäjänä en ollut valmis maksamaan mitä tahansa, kun tiesin, että olisi mahdollisuus vähemmän turistisesta mestasta keitto löytää jopa 20 000 VND (n. 1USD). Nälkä vei kuitenkin voiton ja päädyin maistamaan kehutun Phohon erikoistuneen kehutun Pho 24n keittoa. Suuri kulho maukasta keittoa suuren lisukelautasen kanssa sekä jääteen kanssa maksoi 46 000 VND eli n 2,2 USD. Jälkeenpäin olin kävelemässä puiston vartta kohti hostellia kun kuulin suomalaista musiikkia. Sielähän sitten puistossa oli tanssit käynnissä ja paikalliset pariskunnat tanssivat hitaita suomalaisen iskelmän tahdissa! En voinut olla kuvaamatta kyseistä tilannetta. Löysin myös söpön pikku baarin nimeltään Vespa sofar bar. Tilasin vietnamilaisen jääkahvin maidolla, ja tämä osottautuikin aivan super herkulliseksi.

Pho, Ho Chi Minh City

Ensi silmäys Saigonista vaikuttaa kaikessa kaoottisuudessaan varsin lupaavalta, mutta tulevina päivinä kaupunki tulee varmasti tutummaksi ja saan muodostettua kunnon mielipiteen.
Nyt kuitenkin heitän peiton pääni ylle ja aijon nukkua pitkät, mukavat kunnon yöunet!

Panh Mi, Ho Chi Minh city

Niimpä siis tämä väsynyt, mutta onnellinen maailmanmatkaaja jatkaa matkaa halki Aasian, mitä tapahtuu seuraavaksi, sitä ei tiedä vielä kukaan, mutta I'll go with the flow and let's see what happens!

Stay tuned!