Gadgetissa oli virhe

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Thetre is no place like New Zealand! A little praise for the home of Hobbits and Elves



Well well....
Taas sitä on viisi kuukautta hujahtanut johonkin.
Tällä kertaa oon venyttäny näitä viimeisien blogi päivitysten kirjoittaista ihan tarkoituksellisesti. Kun rupesi viimesen 2kk merkki tuleen vastaan, tajusin viimeistään, että nyt ollaan ihan tosissaan kotimatkalla.. Joten pienen paniikin vallatessa mielen, kuinka kerkeän näin lyhyessä ajassa näkemään kaiken mitä haluan ja kuinka aika vaan lipuu käsistä, päätin, että yritän parhaani mukaan nauttia viimeisistä kuukausistani, enkö huolehtia blogin kirjoittamisesta tai mistään muustakaan.


Viisi kuukautta ja neljä aika vyöhykettä myöhemmin, löydän itseni siemailemasta täydellistä cuppaa Stumptownin- kahvia pienessä Portlandilaisessa kahvilassa, USAssa. Tänne matka on kuitenkin vienyt kaiken sortin kiertoteitä, joten aloitampa aivan alusta; siis Uudesta-Seelannista.

Marraskuun viimeisenä päivänä hyppäsin Air New Zealandin kyytiin suuntana NZ pohjoissaari ja koko maan suurin kaupunki Auckland. Ihan ensiksi haluan antaa vähän credittiä kyseessä olevalle lentoyhtiölle. Tähän mennessä olen lentänyt kaksi lentoa heidän koneillaan, lentoni LAX-Lontoo on vielä myös heidän koneella, mutta tähän mennessä koetulla, täytyy sanoa, että jos ei ehkä lasketa Thai Airwaysin business luokkaa, on Air New Zealand ehdoton suosikki lentoyhtiöni. Tietenkin pienten asioiden arvostus on kummasti noussut tässä traveller elämää viettäessä yksi niistä ollen arvostus lentokoneruokaa kohden. Poikkeuksetta joka ikinen Air New Zealandin tarjoama annos on ollut erittäin maukas, ihan muullakin kuin vaan lentokone ruoka- standardilla. Lentohenkilökunta on myös aivan mahtavan ystävällistä ja avuliasta.  Ja tietenkin kun puhutaan kyseisestä lentoyhtiöstä, ei voi jättää mainitsematta aivan hulvattoman mahtavaa Hobitti/ LOTR aiheista turvavideota joka kyllä laittaa kyynisimmänkin yksilön hymyilemään. Tsekkaa vaikka itse video tästä tekstin yläpuolelta!
Joten jos koskaan lennät Uudessa-Seelannissa/ Oseaniassa/Pohjois-Amerikassa/Aasiassa, lämpivästi suosittelen Air New Zealandia!


Kun saavuin Aucklandiin, aloitin työn metsästyksen saman tien, ja erittäin hyvällä onnella varustettuna sainkin miltei heti työpaikan. Niimpä aika kireällä aikataululla tein matkan Aucklandista pieneen Murchisonin kylään niinkin lyhyessä ajassa kun 24tunnissa. Jos et ole paatunut matkustaja, en suosittele suorittamaan tämän pituista matkaa alle kahdessa päivässä...
Mukavaksi yllätyksekseni päädyin työskentelemään pieneen Commercial hotelliin hollantilaisella traveller pariskunnalle ja meillä klikkas mahtavasti heti ekoista hetkistä saakka. Seuraavat pari kuukautta menikin työskennellessä viiden ranskalaisen kanssa, ja pattereita ei totisesti säästelty työnteon suhteen. En tiennyt minkälainen systeemi keittiössä on kun töitä hain, ja niimpä fakta, että keittiössä työskentelee lisäkseni vain yksi henkilö, tuli minulle täysin yllätyksenä. Eikä mennytkään kauaa kun omistaja pariskunta ekaa vuotta tätä bisnestä vetäessä tajusi, että he ovat varautuneet lomakauuden rysää varten aivan liian vähällä henkilökunnalla. Niimpä kun keittiö on perjaatteessa koko päivän auki (iltapäivän 1,5h taukoa lukuunottamatta) ja kaksi ihmistä pyörittää koko hoitoa, ei se vaan yksikertasesti toimi. Niimpä jossain vaiheessa kun touhu meni ihan päättömäks, väännettiin molemmat 6työpäivän viikkoa, 15tunnin päiviä, lyhyellä ruokatauolla ja pahimman viikon saldoksi joulun alla taisi ittelleni tulla 76tuntia töitä..
Vaikka vastuu ja paine rupes meille molemmille olemaan jossain vaiheessa jo liikaa itse ajattelin vain tätä suurena onnenpotkuna, koska meille maksettiin tuntipalkkaa, ja oman erittäin tyhjän pankkitilin kannalta tämä oli täysi unelma keikka.
Työmäärästä huolimatta oli Commercial ehottomasti suosikki työpaikkani koko reissuni aikasista työpaikoista. Työporukka oli huippu, vaikka olinkin saanut kiintiöni ranskalaisista täyteen luultavasti koko loppuelämäksi ton parin kuukauden jälkeen...


Viimetippaan kaiken jättäjänä ja ehkä maailman surkeimpana kun kyse tulee minkäänlaiseen asioiden suunnitteluun, päivää ennen kun lopetin työt Commercialissa päätin, kuinka aijoin tehdä Uuden-Seelannin matkustus osuuteni. Kahvilassamme työskenteli kaksi Singaporelaista tyttöä, jotka onnekseni olivat lähdössä samana päivänä kun minä,  ja omistivat auton, joten pakkasimme kaikki yltiöpäisen määrän tavaroitamme minimaaliseen Nissaniin ja hyvästien jälkeen lähdimme tien päälle.
Vähämpä tiesin, kuinka hulluja extreme- lajien harrastajia ja paatuneita telttailijoita nää kaksi olisivat. Niimpä viikon jälkeen olin kokeillut rock climbingiä (kivikiipeilyä vai mikä lienee sana suomeks?), osallistunut kurssille jossa tein itselleni veitsen alusta asti, telttaillut mitä intensiivisimmissä olosuhteissa, lennättänyt mega fancyä leijaa ja niin edespäin.
 Tytöt olivat menossa tekemään 8päivää kestävän vaelluksen joten kun saavutimme Wanakan tiemme erosivat. Itse olin jälleen täysin vailla suunnitelmaa, mikä ei Uuden-Seelannin kesässä ole millään tavalla suositeltavaa, koska (varsinkin Queenstownissa) kaikki ei ole ainoastaan järjettömn hintaista, mutta myös täysin loppuun buukattua. Joten ota kokeneelta vinkki; jos olet menossa Queenstowniin/Wanakaan kesällä (eli Joulukuusta-maaliskuuhun, tai about noihin aikoihin) varaa ainakin majoitus erittäin hyvissä ajoin, jottet joudu menemään telttailemaan 15km päähän keskelle ei mitään (koska myös kaupungin kaikki camping alueet ovat täyteen buukattuja...).

Olin päättänyt, että kun pääsen Uuteen-Seelantiin aijon tehdä laskuvarjo hypyn (jonka päädyin tekemään Wanakassa), mutta myös ratsastus vaelluksen. Niimpä muistin erään naikkosen, jonka tapasin kuukausia sitten Vietnamissa Hanoissa, joka kertoi olevansa opas tallilla joka tekee vaelluksia Lord of the Ringsin kuvausmaisemissa päätin löytää kyseisen tallin. Niimpä kun Wanakasta tein matkan Queenstownin jylhiin maisemiin, laitoin rahat likoamaan ja pian olinkin laukkailemassa Mordorin ja Misty Mountainsien maisemissa erittäin jättiläismäisellä, mutta nallekarhun luonteen omaavalla Mr. Bigillä. Kolmen tunnin kokeneille ratsastajille suunnattu laukka painoitteinen vaellus oli joka pennin väärti, ja suosittelen ehottomasti Dart Stables tallia jokaiselle Queenstowniin suuntaavalle hevosihmiselle.
Queenstowin ja eteläisen saaren huikeissa, jylhissä maisemissa vietetyn ajan jälkeen parin pikku kylän kautta suuntasin Christchursiin, josta lensin takaisin Aucklandiin mistä lentoni LAXille lähti.


Kaiken kaikkiaan kolme kuukautta Uudessa-Seelannissa olivat silmiä aukaisevat, ulkoilma painoitteiset, täynnä järjettömän upeita, satukirjamisia maisemia, paljon hyviä ihmisiä ja uusia ihmisiä, paikallisten sydäntä lämmittävää ystävällisyyttä ja erittäin rajusti vaihtelevaa säätä, kuten on sanottu, että Uudessa-Seelannissa päivässä voit kokea viisi eri säätä, ja se ei todellakaan ole liioittelua.


Jos nyt saisin vaihtaa alkuperäisiä suunnitelmiani, olisin vaihtanut Australiassa viettääni 8kk ja viettänyt ne Uudessa-Seelannissa ja vastaavasti Australiassa Uuden-Seelannin kolme kk. Lista, miksi NZ on suosikkini Australian yli on niin pitkä, että en ala sitä edes luettelemaan koska tästä kirjoituksesta tulisi about Lord of the Ringsin pituinen romaani...
Uudesta-Seelannista tuli ehdottomasti lemppari maani, kaikista paikoista missä olen tässä 1,5vuoden aikana käynyt, jos nyt tässä voi koskaan "lempi maata" nimetä. Olenkin yrittänyt mainostaa kaikille, että unohtaisivat Australian ja antaisivat mahdollisuuden minimaaliselle itä-naapurille.














Vaikka kuinka yritin ottaa kuvia, jotka jopa tekisivät oikeutta tälle silmän kantamattomiin jatkuvalle uskomattomalle kaunudelle, ei maailmassa luultavasti oli yhtäkään kuvaa, joka sitä tekisi tarpeeksi. Tajuat sen vasta kun katsot auringonlaskua telttasi edustalta, lumihuippuisten vuorten ympäröimänä, vieressä turkoosi vesisin järvi jota olet koskaan nähnyt. Tälläiset hetket luonnossa ovt myös milloin ainakin itse koen oman pienuuteni tässä järjettömän suuressa, kauniissa maailmassa eniten, ja se laittaa hiljaseksi. Fiilis on aika sanoin kuvaamaton. Toinen näistä hetkistä, vielä voimakkaammin, oli kun seison Grand Canyonin reunamalla Arizonassa, ja vielä voimakkaammin, mutta tuosta kyseisestä vähän myöhemmin!


En ole koko reissun aikana kokenut vastaavan voimakasta tunnetta jättäessäni maata, kun koin kun Air New Zealandin ikkunasta katsenin loittonevaa Aucklandia, se oli kuin olisin jättänyt hyvän ystävän tai perheen jäsenen maapallon toiselle puolelle. Vannoin itselleni, että heti kun vaan saan rahaa aijon palata tähän kauniisen maahan, kun kerran elämässä saatavasta viisumista vain kolme kuukautta hyödyntäminen tuntui suorastaan naurettavan typerältä hukkaan heitolta.


Ja sitten vuorossa oli viimeinen, mutta ei suinkaan vähäisin, USA, joka yllätti minut enemmän kun yksikään maa jossa olen ennen käynyt, miksi näin, se on oman postauksensa arvoinen, joten siitä seuraavaksi!