Ubud state of mind

Peace, love and happiness! Minulla ei yksinkertaisesti ole mitään huonoa sanottavaa tästä Balin pienestä kulttuurikeskuksesta. Auringon laskiessa riisipeltojen taakse saavuin pieneen kotoisaan majataloon Ubudiin. Jo ensisilmäyksellä tiesin, että tämä on ehdottomasti minun paikkani. Jo kaupunkin läpi ajo paljasti palan kaupungin kauneudesta. Majoituttuani majapaikkaani vuokrasin skootterin hotellilta, koska majapaikkani oli aika monen mutkan päässä Ubudin keskustasta, osittain myös koska lääkäri sairaalassa sanoi, että minun olisi hyvä käyttää keppejä tai kävellä laittamatta painoani vasemmalle jalalle. Hurautin matkaan ja perinteisen edestakaisin huopaamisen jälkeen päädyin pieneen kuppilaan syömään ja tilasin Balilaisen tonnikala-curryn joka osottautui aivan mahtavaksi valinnaksi. Matkustuksesta hieman väsähtäneenä ja edelleen hieman puolikuntoisen oloisena suuntasin takaisin majapaikalleni heti ruokailun jälkeen. 

Suureksi ilokseni huoneeni hintaan kuului aamupala; sain valita joko hedelmiä tai tuorepuristettua mehua sekä toasti, jaffle tai banaanipannukakku sekä teetä tai kahvia. Itse nautiskelin suuren kannullisen teetä, hedelmälautasellisen ja pannarin. Aivan superia. Ja pannarit, tai letut, ah niin hyviä. Päätin ensimmäisen päivän pyhittää pelkälle kaupungissa haahuilulle ja siihen tutustumalla. Aamupäivästä vähän sattumalta päädyin Ubudin kuuluisaan Monkey Forestiin, jossa on nimensä mukaan lukuisia apinoita suuren metsikön kätköissä. Pitäähän sitä aina yksi turisti nähtävyys jokaiseen kohteeseen änkeä! 20 000IDR maksettuani pääsin vaeltelemaan turisteiden kansoittamaa metsikkö/puistoa, paikka oli kieltämättä erittäin kaunis, turisti massoja lukuunottamatta. Iltapäivällä päädyin lounaan sijaan hemmottelemaan itseäni kauniiseen pienen riisipellon vieressä sijaitsevaan Three Monkeys kahvilaan palalla suosikkiani, nimittäin sitruunatorttua. Päivä hujahti nopeasti tutkiessa yllättävän laajalle leviävää kaupunkia. Ennen illalliselle suuntaamista palasin hotellille nauttimaan joen varrella sijaitsevan majatalon seesteisestä tunnelmasta terassilleni. Pienen lonely planet - tripadvisor netti tutkailuiden jälkeen päätin Intialaisen ruoan himon iskiessä testata hieman keskustasta sivussa sijaitsevaa Little India ravintolaa. Ei niin intialaiseksi alkupalaksi otin erittäin valkosipulista hummusta jonka kanssa tarjoiltiin naan-leipää. Pääruoaksi tietenkin lemppariani; peruna-kukkakaalicurryä ja roti-leipää. Ruoka oli super hyvää, palvelu erittäin ystävällistä ja pienen värikkään ravintolan tunnelma oli chilli. Jos satut piipahtamaan Ubudissa, älä missaa tätä pientä helmeä! 

Toinen aamu Ubudissa valkeni banaanipannukakun, teen ja papaijan ja Dan Brownin Infernon merkeissä. Ubud on kuuluisa myös lukuisista spa-hoitoloistaan sekä balilaisesta hieronnasta. Löysin erittäin halvan, siistin ja uuden hoitolan päätien varresta, jossa hoidot sattuivat sopivasti olemaan 50%alennuksessa avajaistarjouksen vuoksi. Varattuani ajan perinteiseen balilaiseen hierontaan surautin etsimään ehkä Ubudin kuuluisinta jooga keskusta josta Vilde lapointista minulle kertoi; Yoga Barn. Houkuttelevan tarjouksen rajattomasta 7 päivän jooga passista sivuuttaen päädyin 3kerran korttiin josta pulitin 285 000IDR eli n. 18€. Hemmoteltuani itseäni suolakaramelli ja limettijäätelöillä jäätelökahvilassa suuntasin hierontaani. 

Ensiksi kun paljon minua heiveröisempi nainen joka ei voinut olla yli 22-vuotias osottautui hierojakseni mietin hiljaa mielessäni et jaaha mitähän öljyn sivelyä tästäkin tulee. 

Luuloni karisivat nopeasti kun pieni nainen rupesi rusentamaan kroppaani voimalla jota en edes tiennyt voisi niin pienessä naisessa asustaa. Eräätkin kerrat thaimaalaisissa hieronnoissa käyneenä voin sanoa, että thaikkuhieronta ei ole mielestäni mitään verrattuna balilaiseen. Tunnin möyhinnän aikana kerkesin saavuttaa sellaisen rentoutumisen tilan jonka olen kokenut ehkä kaksi kertaa elämässäni. Ilma tuntui kulkevan kroppani läpi vaivattomammin ja lihakset olivat täysin rentoutuneet. Hieronnasta suuntasin lounaalle Ibu Okaan, jonka myöhemmin sain kuulla olevan erittäin kuuluisaksi Anthony Bourdainin toimesta tullut kokonaisena paahdettua possua myyvä ravintola. Tilasin valmiiksi kootun lautasen jossa oli riisin päälle koottu mehukas läjä possun lihaa tulisella kastikkeella maustettuna, jotain tuntematonta friteerattua osaa sekä possun nahkaa. Viileähköä riisiä lukuunottamatta, possu totisesti oli mahtavaa, ehdottomasti siirtyen kärkeen omissa possu kokemuksissani. Herkullisen lounaan jälkeen kävin kämpällä vaihtamassa treenivaatteeni päälle ja suuntasin jooga tunnille. Sielä Ubudin luonnon keskellä, "ladon" lattialla maaten leijuen jossain tietämättömissä korkeuksissa koin jooga, meditaatio herätyksen. Nyt ymmärrän miksi ihmiset tekevät tätä. Vastaavaa rauhan mielentilaa tuskin mistään muusta täällä maan päällä voi saada. Kuin transsissa hämmentyneenä lähdin ensimmäiseltä meditaatio tunnilta, joka ei ehdottomasti ollut viimeiseni. 

Olin edellisenä päivänä käynyt varaamassa pienestä riisipelloilla sijaitsevasta luomuravintolasta itselleni kokkikurssin. Aamulla lähdinkin siis skootterilla metsästämään paikkaa, joka ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista. Ensiksi ajoin n. 15 minuuttia suuntaan johon majapaikkani omistaja oli minut ohjannut, vain todetakseni, että olin aivan väärässä suunnassa, niimpä palasin takaisin hotellilleni jonka lähettyviltä löysinkin ravintolan henkilökuntaan kuuluvan naisen joka oli omalla skootterillaan lähtenyt minua etsimään, kun en ollut 25minuuttia myöhässä löytänyt paikalle. Lyhyen ajomatkan jälkeen riisipelloilla olimmekin pienessä bungalowin omaisessa ravintolassa, jossa kanssani kurssin tekebä Vancouverista kotoisin oleva nainen jo odottikin. Hän oli tullut pariksi kuukaudeksi Balille, pois töistään Kiinassa. Erittäin hyvää englantia taitava kokki joka toimi opastajanamme kertoi käyneensä useasti Helsingissä työskennellessään laivalla joka Helsinki-Viro väliä kulki, kertoi hän myös kokkailleensa Jenkeissä saakka. Aloimme valmistamaan ateriaamme ensiksi tekemällä balilaisen parantavan juoman johon tuli muummoassa tuoreeltaan tehtyä mehua kurkumanjuuresta sekä hunajaa ja tamarinditahnaa. Toisena seurasi perinteinen balilainen curry tahna joka toimi pohjanamme kaikkiin kana annoksiimme. Ensimmäisenä varsinaisena ruokana teimme perinteistä Gado-Gadoa joka on yksinkertaisesti kaalista ja pinaatista koottu hiukan kypsennetyillä vihanneksilla täytetty rulla joka tarjotaan miedon pähkinäkastikkeen ja ketjakmaniksen kanssa, herkullista! Toisena ruokana teimme kirkasta kanapulla keittoa joka oli ehdoton suosikkini. Teimme broiskusta ja currytahnasta mausteisen sileän massan josta puristelimme palloja mausteisen liemen joukkoon. Samasta massasta teimme satay vartaita sekä broiskun paloja käärimme currytahnan kanssa banaaninlehteen. Jälkiruoaksi tehty riisijauhoista ja kurpitsasta banaaninlehteen kääritty sitkeä herkku ei osottautunut meidän kummankaan mieleen, toisin kun keittiön naisten meille tekemä yrttitee jossa lillui mm. limen lehtiä, minttua ja sitruunaruohoa. Kurssin lopuksi pääsimme kurkistamaan vielä paikan pieneen luomupuutarhaan joka pursusi toinen toistaan upeampia vihanneksia ja yrttejä. 

Illalla meditaation aiheena yoga barnissa oli opastettu hereillä nukkuminen, joka johdatti ihmisen mielen kaikista syvinpään rentoutumiseen, tarkoituksena saavuttaa jonkinlainen hetkellinen fyysisestä kehostaan irtaneminen. En tiedä saavutinko moista, mutta jostain syystä tunnin jälkeen oli tunteet kovin pinnassa ja keho tuntui rentouduttuaan järjettömän painavalta. 

Viimeisen aamuni Ubudissa vietin joogaamassa, tällä kertaa hiukan erilaista versiota Yoga Nidraa, jossa tennispalloja ja palikoita eri nivelten liitoskohdissa koko kropan painolla pyörittäen tarkoituksena saada kaikki tukkeutuneet paikat auki ja ilma kulkemaan kehossa koko sen kapasiteetissään. Edellisten päivien sijaan tämä versio oli kaukana mukavuudesta ja sali täyttyikin 30 hengen ähinästä ja puhinasta, erinäisten liikkeiden jälkeen oli mieli tuntui jotenkin ihmeellisen tyytyväiseltä ja hyvä olo virtasi koko kroppaan. Tunnin jälkeen päätin kokeilla Yoga barnin alueella sijaitsevan Garden Kafen, joka tarjoaa vege, raaka, terveysruokaa. Niimpä sain vihdoinkin pitkään jatkuneen himon jälkeen suuren kulhollisen super herkullista grillatuilla vihanneksilla, oliiveilla, fetalla ja tuhdilla balsamico kastikkeella viimeistellyn salaatin sekä appelsiini-porkkana-papaija-basilika smoothien. Yoga barnissa järjestetään muutaman kerran viikossa ilmaisia tunnin jooga tuokioita johon päätin ottaa tällä kertaa osaa. New Yorkilainen opettajamme tunti perustuikin hieman perinteisempään joogaan, jonka jälkeen olivat lihakset turtana. Kuten viimeisinä iltoina paikoissa on tapana löytää parhaat paikat, niin tein tälläkin kertaa. Päädyin syömään pieneen luomu, vegeruokaan keskittyneeseen kahvilaan, jossa sain eteeni mitä herkullisinta ratatouillea sekä couscousia ja vihannes sipsejä guacamolen kanssa. Jälleen oli aika pakata kamppeensa ja siirtyä uuteen kohteeseen, sen ollessa tällä kertaa Lombokin Senggigi beach. Huomatessani nukkumisaikani jääväni vain vajaaseen viiteen tuntiin kiiruhdin nukkumaan ofdottaen mitä Lombokin on tarjottavissa. 

Ennen kun lopetan tämänkertaisen postini, haluaisin omistaa pienen palan kirjoitusta Ubudille.

Jos koskaan, ikinä satut suuntaamaan Balille ja Indonesiaan muussa kun surffi tarkoituksessa, älä missään tapauksessa ohita Ubudia pysähtymättä siellä eden paria yötä. Tämä paikka ansaitsee sen. 

Koko kaupunki on jossain aivan omassa mielentilassaan, koko paikka on totaalisen zen, ihmiset ovat iloisia, kilttejä ja turisteja myöten kaikki näyttävät kovin iloisilta. Aivan kuin kaupungin yllä leijuisi joka mysteerinen oman mielialan pilvensä. Koko paikka on täynnä viehättäviä terveellisiä ruokia tarjoavia kahviloita, hyvinvointi keskuksia... Paikalliset ovat älyttömän ystävällisiä, avuliaita ja kilttejä olemtta kuitenkaan ollenkaan tyrkkyjä, eivätkä yritä myydä kaikkea maan ja taivaan väliltä sinulle. Olisin voinut viettää kaupungissa vaikka koko loppu aikani täällä, mutta matkustaminen on kuitenkin liikkumista eteenpäin, ei jämähtämästä samaan paikkaan tai menemästä takaisin. Myös ilmasto ainakin tähän aikaan vuodesta, muutamana myrskyisänä iltana vedin pitkät housuni, villasukkani sekä villapaitani päälleni ja nautin raikkaasta, viileästä ilmasta. Loputtoman kuumalle ilmastolle muualla täällä, oli Ubudin kotoisa viileä ilma enemmän kuin tervetullutta. Tykkäsin myös, että alkuperäinen paikallisten elämän tapa oli edelleen erittäin hyvin näkyvissä eikä turismi ollut sitä ajanut pois. Suurinosa paikallisista piti päällään ilmeisesti jonkinlaista perinteistä asua, kaikkia tavaroita kannettiin taitavasti pään päällä suurissa koreissa, ja pieniä koreja suitsukkeinaan poltettettiin jokaisessa kadun kulmassa. Täällä rauhallinen turismi ja paikallisten jokapäiväinen elämä sujautuvat yhteen.