Chillaxing!

Viimeiset päivät Gilillä kuluivat osittain rannalla paahtuessa (kun vihdoinkin aurinko paistoi monen päivän sateiden jälkeen!) tai Gili Backpackersissa chillatessa. Lähes koko hostellimme porukasta tuli kuin perhettä ja vähän kaikki tehtiin yhdessä; käytiin kattelemassa porukalla auringonlaskua Sunset barissa, juhlimassa irkkupubissa, pelattiin beerbongia... Kun lähdön aika koitti, hyvästelimme kaikki kavereiksi muodostuneet hostellin asukkaat ja heitimme kokoajan vaan painavammaksi muodostuneet rinkkamme selkäämme ja lähdimme odottamaan veneitämme satamaan. Koska meillä oli Erican kanssa eri laivayhtiöt, Erica hyppäsi laivaan ensiksi ja sovimme, että näemme Lapointcampillä Canggussa.

Rantaa pitkin käppäillessä huomasin kaksi tuttua hahmoa matkan päässä ja otin kiinni Lapointcampilta tutut ruotsalaiset kaksoset Arvidin ja Axelin, jotka olivat juuri tulleet snorkausreissulta. Koko viikon yritimme poikia saada kiinni jotta oltas nähty ja käyty juhlimassa, siinä onnistumatta, selvisikin, että pojat majoittuvat enemmän rotanloukkua muistuttavassa hostellissa jota ei ollut wifillä siunattu ja tämän takia olivat olleet saavuttamattomissa koska ei meillä heidän puhelinnumeroitaan ollut. Kun oli kuulumiset ja halit vaihdettu oli aika lähteä takaisin satamaan. Pojat suuntasivat Singaporeen seuraavana aamuna, mutta sovimme pitävämme yhteyttä jatkossa, koska poikien seuraava reissu suuntautuu kesän jälkeen Ausseihin, jossa olen jos ja kun nyt sinne vuodeksi jään niin nähdään ehdottomasti kun samoilla seuduilla pyöritään. 

Satamassa tapasin Aleksandran, joka myös Gili Backpackerseilla majoittui, mutta en ollut tytön kanssa aikaisemmin jutellut. Selvisi, että hän on Pariisissa syntynyt ja siellä koko elämänsä asunut. Indonesiaan hän tuli Ausseista. Kun maailma näköjään on niin jumalattoman pieni, näin minut Balille kuljettaneella laivalla myös Lapointcampilta tutut tanskalaiset Leathin ja Mathsin. Auringon paistaessa siniseltä taivaalta, päätimme Aleksandran kanssa mennä laivan katolle istuskelemaan. Vähän kuitenkin tiesimme, että taivas ei kauaa olisi sininen. Kun pääsimme aavalle merelle oli taivas jo kerennyt muuttumaan tummaksi ja merenkäynti oli sen mukaista, että ei mennyt kauaa kun jäätävän kokoiset aallot rupesivat viskomaan merivettä laivan katolle ja kaikki siellä matkustavat matkatavaroita myöten olivat läpimärkiä.  Pienenä vinkkinä; jos koskaan satut menemään Gili-Bali väliä nopealla veneellä, älä erehdy juomaan itseesi siihen kuntoon edellisenä päivänä, että aamulla olet darrassa, koska takaan, että matka on vieläkin kauempana hauskasta mitä se jo nyt ilman darraa oli. Aleksandra oli aikamoisessa darrassa edellisöisistä irkkupubi pippaloista eikä näyttänyt voivan kovin hyvin. Vihdoinkin parin tunnin laivan ryskytyksen jälkeen saavuimme Balille, jossa pakkauduimme minibusseihin. 

Tutut maisemat tulivat näkyviin parin tunnin autoilun jälkeen ja pian olinkin jo Lapoint campillä. Sattumalta ajoi taksi Erican Lapointcampin pihaan täsmälleen samaan aikaan kun itse hyppäsin pois minibussistani. Jätimme laukkumme campille yöpymispaikan metsästystä varten. Ensiksi oli kuitenkin saatava bensaa suoniin ja suuntasimmekin Betelnuttiin syömään. Herkullisen falafelfrapin syötyä käppäilimme Jonsens Homestayhin josta tinkasimme itsellemme huoneen kahdeksi yöksi. Matkustamisesta väsyneenä kaaduimme mukavaan sänkyymme ja nukahdimme jo luvattoman aikasin. 

Aamuauringon noustessa Canggun riisipeltojen takaa laitoin treeni vaatteni päälle ja suuntasin aamuiseen jooga tuokioon Lapointcampille. Joogan virkistämänä 8.30 kävin hakemassa Erican ja lähdimme jälleen Betelnuttiin aamupalalle. Koska rakastan yli kaiken aamupalaa päätin hemmotella hiukan kovasta hinnasta huolimatta itseäni ihanan terveellisellä aamupalla. Ei mennyt kauaa kun eteeni ilmestyi kannullinen vihreää teetä, mansikka-vesimeloni-minttu frappe, hedelmälautanen ja herkullisen rustiikin leivän päälle levitetty kasa muhennettua avokadoa, uppomuna sekä pekonia, sivussa itse tehtyä mietoa salsaa. Ja yhtään valehtelematta, oli tämä pala taivasta ehdottomasti elämäni paras aamiainen, rakastan yli kaiken hyvin tehtyjä uppomunia ja jostain syystä täällä jatkuva avocadon himo tyytyi tämän leivän ansiosta. Auringon noustessa paahtavana taivaalle pakkasimme rantakamppeemme ja lähdimme läheiselle Echo Beachille . Aurinkovarjon katveesta seurasimme runsaslukuista joukkoa surffareita aaltojen metsästyksessä. Iltapäivä torkut otettua päätimme lähteä käymään Betelnutin vieressä sijaitsevassa ranskalaisessa leipomossa jossa kunnon juureen tehdyn tuhdin leivän himon iskettyä päädyin kylmän kaakaon ja lempparini vaniljakiisseli-mansikkatortun lisäksi ottamaan palan leipää ja voita. Oikein sointuva yhdistelmä, eikö vaan! 

Iltaa lähdimme viettämään läheiseen Deus Ex Machine ravintola/baariin, jossa viimeksi olimme Lapoincampin porukan kanssa viimeisenä iltananamme. Viikon yhteisen matkustamisen jälkeen oli tämä minun ja Erican viimeinen iltamme ja päätimmekin laittaa elämän risaseksi ja ottaa kunnon sisäfile pihvit bearnaisekastikkeen ja paistettujen valkosipuliperunoiden kanssa (eka kunnon pihvi en edes muista kuinka jumalattoman pitkään aikaan) sekä lasilliset punaviiniä (minun eka lasillinen koko reissun aikana!).

Voitte vaan arvata kuinka taivaalliselta tuo yhdistelmä maistui kahden kuukauden riisi-nuudeliruoakavaljon jälkeen! Ja punaviinin tuttu ihana koko kropan lämmittävä vaikutus. Taivaallista. Jälkiruoaki sorruin vielä ottamaan suklaa fondantin jonka kauhoin alas lopun punaviinin kanssa. Samaan aikaan Johan sattui paikalle ja jäimmekin juttelemaan hetkeksi hänen kanssaan. Deuksessa on aina sunnuntaisin kunnon reivit käynnissä, jotka olivat tällä kertaa sateesta johtuen siirretty sisätiloihin. Erican mahan edelleen temppuillessa lähdimme hetken tanssimisen jälkeen takaisin majapaikallemme. 

Aamulla haimme viisi kiloa pyykkiä pesulasta, pakkasimme laukkumme ja lähdimme aikaiselle lounaalle. Erican kyydin oli tarkoitus lähteä 12.30, mutta ilmestyi Lapointcampin paikalliseen henkilökuntaan kuuluva Madde paikalle skootterillaan ja sanoi isänsä jonka oli tarkotus Erica Ubudiin kyyditä olevan edelleen edellisellä ajo keikallaan ja että voisimme tulla Lapointcampille chillailemaan siksi aikaa kun kyytimme saapuisi. Kuten aikasemmin Johan olikin uhannut, että kun seuraavan kerran näemme pelaamme shitheadiä ruotsalaisilla säännöillä. Ja niin pelasimmekin siihen asti kunnes kyytini saapui paikalle. Matkustamisessa ainut kurja asian on hyvästien jättäminen. Niitä kun joutuu sanomaan aivan liian monelle ihanalle ihmiselle ja uusille ystäville ilman tietoa tuleeko toista koskaan enää näkemään. Tällä kertaa vuorossa oli Erica, jonka varmasti näen vielä kun matkaltani pääsen kotio asti ja Tukholmaan pääsen vierailulle. 

Parin tunnin ruuhkassa seisoskelun jälkeen saavuin Padang Padang Breeze homestay kotimajoitukseen joka sijaitsee Uluwatussa, Bukit Peninsulassa, aivan kuuluisan Badang Badang beachin ja surffibreikin kupeessa. 

Huoneeni on älyttömän kaunis valkoiseksi maalattu rivitalo- tyyppisessä kivitalossa sijaitseva huone. Mieleeni sisustuksesta ja käytetyistä materiaaleista tulee Ranskan maaseutu. 

Tänä aamuna vuokrasin skootterin ja päätin lähteä ajelemaan ympäri Bukit Peninsulaa. Hotellini vuokraa varmasti skoottereita kalleimmalla koko saarella, sain nimittäin 60 000IDRllä (muualla sellaset 30 000 jos on reilu vuokraajaa) skootterin, jossa ei ollut kumpaakaan sivupeiliä, satula oli osittain rikottu auki ja nopeustaulukon ollessa rikki. Ensimmäisenä pysähdyin maailman kuuluisalla Uluwatun surffibreikillä. Jyrkän kallion seinämän reunalla on hulppea kahvila, Single Fin,  josta voi järjettömillä hinnoilla nauttia länsimaalaisia ruokia ja cocktaileja samalla taitavia surffareita lintu perspektiivistä seuraten. Itselleni lähti mukaan uudet Roxyn flipflopit entisten O'Neillien jouduttua kenkien hautausmaalle pohjan rikkouduttua. Seuraavana pysäkkinä oli Uluwatun kuuluisa temppeli joka sijaitsi henkeäsalpaavissa maisemissa kallion kielekkeellä. Jatkoin matkaani itärannikolle Nusa Duaan, jonka ranta oli kansoitettu jättiläismäisillä luxus resorteilla. Hetken päivää paistateltuani ja maidon lämpöisessä kristallin kirkkaassa merivedessäni itseni kasteltua jatkoin matkaa Jimbaranin kautta takaisin Padang Padangin rannalle. Matkalla onnistuin jäämään poliisiratsiaan ja päädyinkin maksamaan 200 000IDR siitä etten omista kansainvälistä ajokorttia, vissiin pitäis hommata sellanen sitten... Mutta muistakaahan aina pitää muutama satatuhatta taskusta tällästen tilanteiden varalle. Jos ei olisi 200 000IDR taskunpohjalta löytynyt olisin joutunut "oikeuteen" ja maksamaan siitä 500 000IDR. 

Padang Padangilla ihmiset änkivät itsensä pienelle suikaleelle rantahiekkaa tarkkailemaan surffareita jotka yrittivät pienehköjä aaltoja ottaa kiinni. 

Illalla kävin syömässä pienessä kotimajoituksen yhteydessä sijaitsevassa Warungissa, joka oli täynnä kuten se oli päivälläkin siitä ohi ajaessani. Suht hapojen hintojen vuoksi ilmeisesti alueella majailevien surffareiden tukikohtana olevassa ravintolassa palvelu oli mitä ystävällisintä ja nopeinta. Ja ruoka super hyvää! Itse otin Indonesialaisen Gado-Gadon joka on paikallinen kasvisruoka, jonka sisältö vaihtelee täysin paikasta riippuen, annos voi olla kylmä tai kuuma ja siihen voi käyttää kaikkia kasviksia maan ja taivaan väliltä, mutta Gado-Gadon tunnistaa tunnusomaisesta pähkinäkastikkeesta, jota ei annoksessa säästellä. Tällä kertaa huiman pähkinäkastike kasan alle oli kasattu tofua, tempehiä, puolikas kananmuna, kiinankaalia, vihreitä papuja, kukkakaalia, pinaattia, porkkanaa ja perunaa. Annos on järjestäin jokaisessa ravintolassa listan halvin, joten suosittelen kokeilemaan, koska se on todella täyttävä ja super hyvän makuista!

Huomenna aamusta lähden loppuajaksi vähän lähemmäksi lentokenttää, Jimbaraniin, josta löysin aivan puoli ilmaisen majotuksen (5euroa/yö) jossa on uima-allas ja aamupala kuuluu hintaan, pitäisi paikan myös olla aivan lähellä rantaa. 

Tykkään tästä osasta Balia kovasti, paikka on kansoitettu rennon elämän asenteen omaavilla surffareilla jotka tulevat tänne jokaisesta maailmankolkasta, fiilis on tosi rentoutunut, välitön ja ystävällinen. Täällä Uluwatun päässä ei turisteja ole niin paljon, suurin osa ihmisistä vaikuttaa olevan kokeneita reissuruunia tai elämänsä parhaita vuosia viettäviä travellereja surffilaudat kainaloon liimattuina. Maisemat täällä ovat myös henkeäsalpaavat jylhine kallioineen ja ennennäkemättömän kirkkaine vesineen ja valkohiekkasine rantoineen. Jos tulet Balille, älä missään tapauksessa skippaa Uluwatua!