30.10.13
Hyvästit ovat aina vaikeita, haikeita, hieman kitkeriäkin. Tällä kertaa hyvästit sanottiin eilen jo Katielle sekä Ollielle, tänään vuorossa ovat Phoenix diversin jengi sekä melkein kodiksi muotoutunut ihana pikkuruinen Koh Tao. Parin päivän päästä hyvästit heitetään koko Thaimaalle ja siirrytään uusiin kuvioihin Balille. Vaikka tiedän, ettei mikään tämän kertaisista hyvästeistä ole lopullisia vaan tulen palaamaan Taolle sekä Phoenixiin varmasti pian ainakin sukelluksen ja lisäkurssien merkeissä -ellen innostu tekemään advanced open wateria Ausseissa-, sekä Katie ja Ollieta tulen näkemään varmasti, olo on silti haikea. Juuri kun alkoi löytää täältä paikkaansa täytyy taas siirtyä eteenpäin. Mutta sitähän tämä matkustus on -eteenpäin menemistä, ei paikoillaan pysymistä tai taaksepäin palaamista.
Katien ja Ollien vikana päivän päätimme, että jätämme pennin venytyksen myöhempään ja juhlimme menneitä viikkoja. Näimpä päädyimme illalla syömään Porto Bello nimiseen italialaiseen ravintolaan jonne olimme himoinneet vielä joku päivä pääsevämme syömään. Niimpä menimme, laitoimme elämän risaseks. Ja kustansikin meiltä kaikilta kolmelta yhteensä 20€, ollen reilusti kalleimmat safkat mitä on koko reissulla tultu syötyä.
Muuten viimeiset neljä päivää Taolla hujahti liiankin nopeasti sukelluksen parissa. Kolmantena päivänä pääsimme jo mereen asti, kouluttajamme Mateen kanssa. Hän on toinen Pheonixin kahdesta thaimaalaisesta kouluttajasta, jo 16vuotta sukellusta opettaneena, Phoenixissa 11vuotta, tiesi hän todella työnsä. Pienenä paniikin aiheena on ollut korvani ja niiden kesto kun lähetään pinnan alla, jo 4 metrissä uima-altaassa Tobyn treeni kerralla rupesi korviin ottamaan, joten ei tullut yllätyksenä, että kun lähdettiin tiputtautumaan pinnan alle eivät korvat oikeen tykänneet. Jatkuvasti korvien painetta tasaten, hitaasti ja varmasti 12metriin päästiin korvatkin kuosissa. Aluksi teimme samoja skillssejä meren pohjassa mitä olin tehnyt toisena päivänä Tobyn kanssa altaassa jonka jälkeen jatkoimme maisemista nautiskelua. Ekan sukelluksen jälkeen olo veden pinnalle ponnahtaessa oli jokseenkin euforinen. Tiesin heti, että tää on mun juttu. 45min hujahti ohi, siirryimme toiseen kohteeseen ja kohta olikin toisen sukelluksen aika. Toisella kerralla menikin laskeutuminen syvyyksiin jo paljon varmemmin ja nopeammin.
Kurssin neljäntenä ja viimeisenä päivänä jo lähes perinteeksi muodostuneen aamuisen rankkasateen tauottua pakkauduimme isolla porukalla pikkuruiseen pitkähäntä veneeseen joka kiidätti meidät varsinaiselle laivalle. Matee esitteli meille Etelä-Afrikasta kotoisin olevan Jamesin, joka toimisi under water valokuvaajanamme koko päivän.
Nokka kohti Chumponia siis! Matee kertoi Chumponin sukelluskohteen aika pitkälle Chumponin ja Taon puolessa välissä olevan yksi maailman kauneimmista sukelluskohteita. Ja sitä se todella oli! Korallit olivat värikkäitä, näimme kauniita värikkäitä kaloja jättimäisinä laumoina -kiven kolosta Matee pongasi meille myös Eagle Rayn eli rauskun! Olimme onnekkaita, koska tämä rausku laji esiintyi harvoin päiväs aikaan.
Koska sukellusten välissä pitää pitää tietyn mittaisia taukoja riippuen viimeisen sukelluksen syvyydestä ja kestosta oli meillä neljänteen ja viimeiseen kohteeseen parkkeerattuamme puolisen tuntia aikaa tuhlattavana, joten Jamesin meitä videoidessa päätimme hyppiä laivan ylimmästä kerroksesta veteen. Toisella kerralla uskaltauduin hyppäämään pää edellä! Olihan hauskaa. Kovasta aallokosta johtuen oli valitettavasti näkyvyys viimeisessä kohteessamme Green rockilla kovin huono eikä Chumponiin verrattuna mitään mieleen painuvaa ilmestynyt eteemme, lukuun ottamatta Joshin (Tobyn kanssa työskentelevä britti kouluttaja joka piti meille teoriaosuudet) ja Tobyn bongaama harvinainen Box fish.
Viimeisen sukelluksen ollessa ohi otimme vielä ryhmä kuvan, jonka voi Phoenix diversin facebook sivuilta jossain vaiheessa löytää! Palattuamme teimme ensimmäiset merkinnät Mateen avustuksella saamiimme Divelog- vihkosiimme jonne merkitsimme tiedot kaikista sukelluksistamme. Loppuenlopuksi saimme käteemme upouudet open water-divers korttimme, jolla olemme valtuutettuja sukeltamaan 18-metriin, joka ehkö kuulostaa syvältä, mutta veden alla se on erittäin vähän ja jouduimmekin joissakin tilanteissa katselemaan hieman snorklaus perspektiivistä asioita koska emme voineet mennä syvemmäksi.
Itse jäin laitesukellukseen samantien koukkuun ja juttelinkin Mateen kanssa jatkokursseista - koulua aikaisemmin käyttäneet saavat jatkokursseista -10%!
Illalla palasimme katsomaan Jamesin filmaamaa videota meidän viimeisestä sukelluspäivästä ja ihastelimmekin upeaa, mahtava laatuista filmiä. Video olisi ollut mahtava muisto tältä reissulta, mutta totesimme kaikki n. 50€ hinnan olevan aivan liikaa näin budjettimatkalaisena.
Videon jälkeen lähdimme syömään ja tällä kertaa minun viimeisen iltani kunniaksi päätimme mennä juhlistamaan sitä jo vakkari paikaksi muodostuneeseen Lotus Bar iin. Siellä ilta hurahtikin tällä kertaa pelkän bissen merkeissä tutustuen paremmin kurssilaisiini Katariinaan ja Lauraan.
Jälleen kerran rinkka oli pakattu ja valmiina jatkamaan matkaa (itse en niinkään...). Aamun päätin käynnistää hitaalla aamupalalla -pitkästä aikaa jotain muuta kun 7/11stä toasti tai muroja- tonnikalaleipä ja ananas shake maistuivatkin pirun hyviltä. Aamupäivän käytin yleiseen haahuiluun ympäri biitsiä.
Matka alkoi lautan lähtiessä puoli tuntia myöhässä. Katamaraanin kannella horisonttiin hälvenevää Koh Taoa katsellessa viimeinen puolentoista viikon tapahtumat vilahtivat silmissäni saaden melkeinpä herkälle tuulelle. Vielä kertaakaan täällä ollessani en ole ollut edellisestä paikastani lähtiessä ollut harmissani, päin vastoin innoissani päästessäni uuteen paikkaan, tämä sympaattinen saari on kuitenkin niin täynnä hyviä muistoja, hyviä ihmisiä joita ikävöin, joihin olisin halunnut tutustua paremmin, mahtavia kokemuksia... Niin paljon kaikkea jota en millään haluaisi jättää taakseni.. Juuri kun pääsi vauhtiin niin lanka katkaistiin.
Tätä juttua kirjoittaessani istun Chumponin juna-aseman ulkopuolella, muistellen kaikkia hyviä hetkiä täällä saarilla, ja olen vaan niin kiitollinen jokaisesta hetkestä ja siitä, että tutustuin Katien ja Ollieen ja päätin jatkaa alkuperäisten suunnitelmien vastaisesti heidän mukanaan Taolle, josta muodostui lempi paikkani Thaimaassa olo aikanani, paikka johon kiinnyin ehdottomasti eniten.
Kello näytti 22.30 kun vihdoinkin puolitoista tuntia myöhässä yöjuna Bangkokiin lähti nitisten hitaasti liikkeelle. Otin kirjani esiin, mutta ei mennyt kauaa kun väsymys pukkasi päälle ja nukahdin junan jatkaessa kolisten matkaa.
31.10.13
Herään auringon valon pilkistäessä ikkunasta käytävän toiselta puolelta. Kello näyttää 6.15. Junan tulisi olla asemalla 6.30, mutta koska lähdimme melkein puolitoista tuntia myöhässä olemme vielä jokusen matkan päästä Bangkokin päärautatieasemasta. Juna liikkui auringon noustessa hitaasti läpi likaisten paikallisten joenvarsi asuntojen ohitse. Loputtomalta tuntuneen puolentoista tunnin kuluttua pääsimme vihdoin asemalle. Asemalta ulos selvitessä lauma tuktuk kuskeja tavalliseen tapaan kyttäsi ulko-ovilla, eräs kuski yritti ehdottaa vievänsä minut hostellilleni 200BHTllä ja minä käskin häntä suksia kuuseen hintansa kanssa. Hieman kauemmaksi käveltyäni sain neuvoteltua kohtuullisen hinnan, 70BHT erään kuskin kanssa.
Huoneeni on hyvin pieni, ikkunaton ja jaan pesuhuoneen/vessan käytävällä muutaman muun huoneen kanssa. Silti hinta kapuaa 600BHThen yöltä. Ja kyllä, voin sanoa, että ketuttaa maksaa tollasesta kopista 100BHT enemmän yöltä, kun Taolla omasta bungalowista terassilla varustettuna rannan kupeessa. Olen aina pitänyt Bangkokista, siinä on jotain omaa viehätystään, mutta nyt kuitenkin tänne palatessani jo kahden yön viettäminen täällä sekasorron keskellä tuntuu pelkästään ahdistavalta ajatukselta, ei merta, ei rantaa, ei chilliä meininkiä, vaan stressi ja kiire ja häsellys. Not my thing, not now.
Pienen suunnistamisen jälkeen löysin MBK kauppakeskuksen ja paikan ainoan ilmaisen wifin (pennin venyttäjä kun en Starbucksin netistä rupea maksamaan 150e/2h+ kahvi, tee tms). Tänään suunnitelmissa ehkä päästä tonne MBKn yläkerran leffateatteriin kattoon jotain leffaa, sekä kattella pariksi ekaksi yöksi Balille majapaikkaa. Viimeiset neljä päivää mennyt ilman omaa kelloa tai puhelinta, koska jostain syystä puhelin ei suostu alkaa lataamaan, yritän saada aikaseks tehtyä jotain sen hyväksi, koska en millään halua luottaa sisäisen kellooni niin, että kerkeän lennolle ylihuomenna...
Koska en jaksanut raahata kameralaukkua tänään mukanani, postailen sitten hotellille takas päästyäni kuva postauksen viimeiseltä muutamalta päivältä. Seuraavan kunnon postauksen merkeissä palailen uudelta maaperältä, Balin puolelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti